Yölliset juoksentelut

Nyt vietellään viimeisiä päiviä Valkeakoskella koko kanipoppoon voimin.

Torstai-iltana tein takapihalle massiivisen ulkoaitauksen kaneille: 27 kompostikehikkoa peräkkäin, muodostaen pyöreästi noin 47 m² juoksutustilan pitkäkorville (tässä naapurustossa on niin paljon vapaana juoksevia kissoja, ettei kaneja uskalla pitää vapaana).

Koska aitaus on niin suuri, päätin kokeilla heittää kaikki 3 pikkuista samaan tilaan.
Viime kesänähän nimittäin harrastin juuri samaa, ja kuten olen aiemminkin todennut, sujuu näin suuressa tilassa yhteiselo melko rauhallisesti. Aapo ja Neela tulevat loistavasti toimeen, mutta Lunan vuoksi Neela joutuu välillä ottamaan jalat alleen. Aapo kuitenkin lähes poikkeuksetta sekaantuu aina Lunan jahtausleikkeihin tulemalla tyttöjen väliin (jota muuten on hauska seurata vierestä).

Kello taisi olla jotain klo 19:00 jälkeen, joten ilta alkoi jo hämärtää. No siitäpä kanit vaan innostuivat ja ilorallia lensi enemmän kuin pitkään aikaan. :) Toki siihen vaikutti myös suhteellisen viileä ilma.

Kuvia en siitä ottanut, koska ei tuo mun kamera olisi pystynyt ottamaan kuvia niin nopeista elukoista noinkin hämärässä ilman salamaa - jota taas kuvaaja itse ei suostu käyttämään. Yllä olevat kuvat siis on otettu kesällä 2012. Alempi on muistaakseni esiintynyt blogissa kerran aikaisemminkin, mutta siinä se nyt suloisuutensa vuoksi seisoo uudelleen!

Takaisin aiheeseen.. Vielä myöhemmin päätin kokeilla viedä Benskunkin ulkoilemaan jättiaitaukseen. Se kun yleensä näyttää vain nyrpeetä naamaa joutuessaan ulkohäkkiin, mieluummin se röhnöttäisi sisällä. Siitäkin huolimatta raahasin pullakanin ulos hämärään ja viileään ilmaan.

Asetin kanin aitaukseen ja käväisin hyvin pikaisesti sisällä tullen lähes samantien takaisin ulos. Yllätys oli melkoisen suuri, kun yhtäkkiä terassin rappusilla vastaan ravasi joku iso, karvainen ja luppakorvainen.

Bensku sieltä tulla pompotti varsin määrätietoisena, juoksi pöllämystyneen omistajansa ohi suoraan takaovesta sisään. "Hänen ylhäisyyttään ei nyt kiinnosta olla ulkona, hän menee nyt sisään, kiitosta vain."

Vai niin.

Poitsu oli nostanut nenällään yhtä kompostikehikoista ja ryöminyt sen alta ulos aitauksesta seuraten sen jälkeen talon valoja suoraan takaovesta sisälle. Kyllä nauratti. Benskun epäonneksi kuitenkin kävin hakemassa kanin olohuoneesta takaisin ulos. Jäin samalla kanin kanssa aitaukseen seisoskelemaan. Siinä vaiheessa vasta pullero tajusi maassa olevan muiden kanien hajuja, joita se alkoi vihikoiran lailla nuuskimaan. Siinä vaiheessa ei kiinnostanut enää omistaja saati aukioleva takaovi. Siispä hyppäsin terassille istumaan ja annoin Benskun nuuskutella.

Ja kyllä lopulta Benskultakin irtosi sellaista ilorallia, että ei taida tolta kanilta tuollaista nähty sitten poikasiän. :) Alla otettu kuva on myös kesältä 2012, rallia lupat silmillä.

Ulkoilua osa X

Koska mulla jatkuu reilun viikon päästä opiskelut, tarkoittaa se kanien osalta sitä, että reissut Valkeakoskelle ja sitä kautta ulkoilut vähenevät roimasti. En kuitenkaan jaksa vielä surra asiaa sen kummemmin, vaan pyrin tuomaan kaneja tänne ulkoilemaan niin usein kun mahdollista. Ja ylimääräistä edestakaista autossa rehaamista välttääkseni pyrin vaihtelemaan mukaan otettavia kaneja + välillä jätän yhden/pari jälkeeni vanhempieni hoitoon. Siksi tämän viikonlopunkin jälkeen Bensku ja Neela jäävät tänne Valkeakoskelle ja itse palaan takaisin Vantaalle. Keskiviikkona työt tältä kesältä loppuvat, ja tällöin käännän nokan jälleen kohti Valkeakoskea. Silloin tuon mukanani myös pariskunnan Aapo & Luna. Kyllä tästäkin voi tehdä näin monimutkaista, jos haluaa!

Tänään kauniin ilman ansiosta Bensku ja Neela saivat ulkoilla suurimman osan päivästä. Neela nautti tyypilliseen tapaansa, mutta Bensku oli naama rutussa suurimman osan ajasta. Syynä tähän oli se, että:
1. Bensku näki Neelan ulkoaidan lävitse, mutta ei päässyt "tervehtimään" tyttöä.
(Ulkoiluaitauksessa oli väliseinä Neelan mielenrauhan säilyttämiseksi)
2. Omistajakaan (minä) ei vaivautunut olemaan kokoaikaa aitauksessa, vaan istui terassilla. Täten hänen ylhäisyytensä oli lähes ypöyksin maailmassa..ainakin omasta mielestään.

Lopulta Benskun huolet päättyivät, kun päästin toisen kärsimyksistään nappaamalla sen syliini. Siinä se taas nökötti tyytyväisenä samalla kun itse täyttelin ristikkoa. Lopulta kun vein Benskun sisälle, hain Neelankin hetkeksi sylin lämmittäjäksi.

P.s. Mitäs olette mieltä Benskun karvanlähtönaamarista? Mulla on oma Frankenstein-kani, sen nassu kun näyttää tällä hetkellä kiinniommellulta....

Kanien asunnot sisältäpäin

Multa tosiaan kysäistiin josko tekisin kyseisestä aiheesta postauksen, joten tässäpä tämä..vihdoin ja viimein.

Aapo ja Luna

Elikkäs Aapo ja Lunahan asuvat keittiössä kolmikerroksisen kanikerrostalon 2. ja 3. kerroksissa. Yhden kerroksen mitat ovat 160cm x 80cm.

Alakerta on seuraavan näköinen. Pidän sielä yleensä oksia (lehdillä tai ilman) ja paksumpia keppejä vaihtelevia määriä. Lisäksi alakerrassa on vesipullo. Täällä A&L yleensä nukkuvat, Aapon vakiopaika on tuo rappusten alempi taso.

 

Yläkerrasta löytyy vessalaatikko, heinähäkki + heinäpallo ja lisäksi ruokakuppi, joka ei kylläkään siivouksen jäljiltä ole vielä häkissä. Näissä kuvissa näkyy myös keppiaita, josta oli kuvia jo aikaisemmassa postauksessa. Nyt myös sen tarkoitus selviää - eli yksinkertaisesti se estää kaneja repimästä heiniä heinähäkin sivusta kopin lattialle. Noilla kahdella kun on taipumusta pissata heiniin, joten jos heinät revitään häkin lattialle on vähintäänkin selvää mikä on lopputulos. Alemmasta kuvasta näkeekin hieman yläkerran lattian kuntoa, vaikka sitä aina tarpeen mukaan pesen etikalla.

Etikka muuten on erittäin hyvä kuivuneenkin pissan irroittaja (mikäli jollain on pissa-ahdinko, eikä ole keksinyt kikkaa suttujen putsaukseen). Toki jos ei etikkaa jaksa pitää likaisessa kohdassa tarpeeksi kauaa, jää häkin lattiaan valkoisia jälkiä, kuten alemmassa kuvassa näkyy.. krrhm.

Neela

Neela asuu kanikerrostalon 1. kerroksessa, lisäksi häkin kyljessä on 100cm x 70cm lisäsiipi Neelan entisestä kerrostalohäkistä.

Tuossa lisäsiivessä on vesipullo ja ruokakuppi, mutta siivouksen jäljiltä ne eivät olleet kuvanottoaikana paikallaan. Yllättävää jotenkin on se, että Neelan mieluisin nukkumispaikka on tuo lisäsiiven edusta. Olisin voinut vannoa, että se olisi ottanut paikkansa ennemmin varsinaisen häkin puolelta jostain takakulmasta.. Mutta parempi näin. :)

Benjamin

Bensku asustelee kompparikehikkoaitauksessa olohuoneen nurkassa. Kokoa häkkivirityksellä on 180cm x 90cm, etuseinässä on avattava luukku.

Benskulla pitäisin mielellään isompaakin pyyhettä sen häkissä, mutta koska se pöllyttää jonkun verran karvaa, olisi pyyhe melko kamalassa kunnossa suhteellisen pian. Poitsu nimittäin yleensä tykkää nukkua pyyhkeen päällä. Muuten se pötköttelee useimmiten katoksensa alla tai sen päällä.

Tuo heinähäkki siirtyy näillä näkymin ihan vessalaatikon viereen, sillä niinkuin jokainen muukin kanipoppoossa, myös Bön tykkää syödä heinää vessalaatikossa istuskellessaan. Vessalaatikon paikka oli ennen tuola takanurkassa - sen vuoksi heinähäkkikin sijoittui tuonne. Nyt kuitenkin siivousta helpottaakseni siirsin vessalaatikon tuohon eteen, joten täytyypi siirtää heinähäkki mukana.

Aapo 5v. + kanikuppiostoksia

Täällä jälleen hieno esimerkki omistajasta, joka ei muista lemmikkiensä syntymäpäiviä edesmennyttä Viliä (17.12.2002) ja Benskua (1.3.2012) lukuunottamatta.

24.7.2008 tähän maailmaan syntyi pieni luonnonkeltainen tattipää, alias Aapo. Nyt 5 vuotta myöhemmin samainen karvakasa ilostuttaa edelleen mun päiviä omalla outoudellaan.

Eli hurjasti onnea pienelle Pööpille, meidän kanilauman epäviralliselle papparaiselle!
(vaikkei sillä vielä ihan niin paljon ikää ole, että sitä voi papparaiseksi sanoa..)

Samaan syssyyn heitetään vinkki Kuljun Kartanon läheisyydessä asuville. Eilen sielä käväisin ja nappasin mukaani tällaisia posliinikuppeja 6kpl, olivat tarjouksessa 3kpl 1,5 eurolla. Ei paha hinta, ovat nimittäin varsin käypiä kanin ruokakuppeja niin kooltaan, malliltaan kuin "tukevuudeltaankin".

Mulla on jo pidempään ollut hinku ostaa noille sellaiset yököttävän suloiset kupit sellaisiin törmätessäni, mutta tällä kertaa halpa hinta ohitti ulkonäön. Kyllä ne tollasistakin ruokansa syövät varsin mallikkaasti.

Pullahehkutusta

Benjamin, Bensku, Bön. Mamman oma sylipulla.

n. 2kk

Jälleen Valkeakoskella, tällä kertaa mukana on pelkkä Benjamin. Bensku pääsi nauttimaan viileästä iltailmasta, kun päästin sen hyppimään takapihalle..aikamoista ilorallia sieltä sitten tulikin. Sen jälkeen nappasin pojan syliin ja tuli sitä istuskeltua tunnin verran terassilla "pieni" Bön sylissä. Siinä se pötkötteli silmät sikkuralla ja ruksutteli tyytyväisenä hampaitaan, lopussa uni vei voiton ja se torkahti hetkeksi sylkkyyn.

Vähän päälle 3kk

Tuo sana pieni on heittomerkeissä, koska vaaka sanoi eilen pojankörilään painon olevan 5,8 kg. Saapa nähdä saavutetaanko me vielä 6 kilon rajapyykki, vai jääkö paino roikkumaan tähän vähän alle 6 kiloon. Täytyy kuitenkin pitää huoli, ettei vaa'an numerot kasva kanin kasvettua enemmänkin vain leveyssuuntaan. Tuo kun kuitenkin sattuu olemaan melko perso ruoalle....

n. 4kk

Tuossa kun kaivelin näitä vanhempia kuvia, tajusin kuinka paljon mulla niitä on koneella. Bensku on kuitenkin vasta 1½ -vuotias ja kuvia on monta sataa, joten voi vaan kuvitella paljonko mulla niitä on Bönin täyttäessä 4 v. Täytyisi varmaan hankkia joku ulkoinen kovalevy ennenkö tukin läppärini tuhansilla kanikuvilla..

Vähän päälle 6kk

n. 9kk

Niinkuin otsikkokin viittaa, en voi taas olla hehkuttamatta Benskun ihanuutta.. Siinä missä se välillä murahtelee siivousharjalle (itse kutsun kyseistä ääntä pörisemiseksi, vähätelläkseni kurillani Benskun machoilua) ja muutenkin ajoittain osoittaa mieltään, on sen luonne silti mitä kultaisin. Lattialla tai ulkona ollessaan se juoksee aina kutsusta luokse (tulee usein luokse myös ilman erillistä pyyntöä). Rapsutellessa jää se tyytyväisenä makoilemaan rapsutuskoneensa vierelle. Lattialla istuskellessani, tulee se poikkeuksetta jossain vaiheessa pötköttämään viereen kintut oikosenaan. 

Varmasti monen muunkin kani on samanlainen, mutta tokihan sitä aina hehkuttaa vaan omaa pullamössöään? Muistan mietiskelleeni ja punninneeni hyvin pitkään ottaisinko noin suurta kania itselleni. Nyt voin hyvillä mielin sanoa, etten ole päivääkään katunut päätöstäni. Siinä missä Aapossa, Lunassa & Neelassa on kaikissa omat ihanat puolensa, on Benskun läheisyyden kaipuu jotain ihan omaa luokkaansa.

Karvakasat kameran edessä!

Eli kyseessä talouden karvaisimmat kaverit: Aapo ja Neela.

Tämä kaksikko tuli napattua kainaloon mukaan, kun nokka kääntyi perjantaina jälleen kohti Valkeakoskea. Tarkoituksena oli keritä käymään Halkohaavalla juoksentelemassa metsikössä..no aikaa ei riittänyt, joten parivaljakko sai tyytyä takapihalla juoksenteluun.

Vaikka Aapo normaalisti elelee Lunan kanssa, oli poitsu välillä vaihtelun vuoksi Neelan kanssa samassa häkissä. Pieniä välienselvittelyjä lukuunottamatta yhteiselo sujui rauhallisesti. Tänään kuitenkin kun palaamme takaisin Vantaalle, palaa Aapo jälleen Lunansa rinnalle. Tai ainakin osa Aapoa palaa, puolet siitä kun jää tänne Valkeakoskelle ison karvakasan muodossa. Suomeksi siis trimmailin taas pojan turkkia lyhyemmäksi.

Alla päivän kuvasatoa mallia "kani edestä, kani takaa". Lisäksi pari hassua kuvaa kesän varrelta.

Molemmista kaneista takamuskuvat..
Muistuttaako Aapo enemmän limppua, kuin kania?

Tyytyväinen tyttö torkkuu terassin nurkassa.

Tällä hetkellä mulla on päällä sellainen vaihe, että mitä enemmän kuvissa on värejä niin että silmiin sattuu, sitä parempi. Se, mikä on milloinkin ollut kuvattavana, ei ole niin tärkeää kunhan värit miellyttävät silmää. Alla päivän kesäinen "värioksennus". :)

Multa kyseltiin, josko esittelisin kanien häkit sisältä päin. Kuvat olen ottanut jo pari viikkoa sitten, josko saisin ne tänne blogiinkin asti alkuviikosta!

Benskun teräksen kova purukalusto

Toiset kanit syö heinää, meidän Bensku pupeltaa keramiikkaa..

No ei, mutta jollain tavalla Bön on tuon melkoisen jämäkän keramiikkakupin rikkonut. Kanin rötkäleen purukalustolla ei luultavasti ole sen kummempaa tekemistä kupin hajoamisen kanssa, kuin puupölkyn nostamisessa ja sen viskaamisessa suoraan kuppirukan päälle. Benskullahan (niinkuin muillakin kaneilla) on Ypäjän reissun jäljiltä "puruluuna" tuollaisia noin ranteen paksuisia koivun pötiköitä. Äkkiäkös sellaisen viskaa olan yli ja siinä sivussa pirstaa yhden kupin.

Ei sillä, nyt vaan saan taas hyvän syyn käydä sielä ruokakuppiostoksilla, josta olen tässä hieman haaveillut..  :)