31.5.2014

Yksi etappi lähestyy (+kysymys!)

Elokuussa 2014 Heinää & Käpälänjälkiä -blogille tulee täyteen kaksi vuotta, lisäksi lukijoiden määrä lähentelee uhkaavasti kolminumeroista lukua...eli 100 lukijan raja häämöttää jo aika lähellä.

Hauskaa, miten meidän tavallisen tylsä arkielämä, jossa nyt ei tapahdu yleensä mitään sen järisyttävämpää, on ilmeisesti sen verran kiinnostavaa, että toiset jäävät seurailemaan enemmän tai vähemmän aktiivisesti menoamme. Kyllähän se väkisinkin lämmittää mieltä, vaikka alunperin aloitinkin blogia kirjoittamaan käytännössä vain itseäni varten.

Mielessäni on pyörinyt erilaisia tapoja "juhlistaa" H&K:n pikku saavutusta, ja yksi ajatus on ollut pistää kesän mittaan pystyyn arvonta, jonka palkintona olisi tällainen:
Oman kanini kuvaa nyt en luonnollisesti tuputa kenellekään, eli avataampas asiaa hieman. 

  • Osallistujien kesken arpoisin voittajan, palkintona olisi digitaalinen piirrosversio voittajan haluamasta kuvasta (Piirtopöytä + Photoshop & PaintTool SAI)
  • Kuvan tulisi olla tarpeeksi iso ja hyvälaatuinen. Puuroinen pikselikasa aiheuttaa niin minulle kuin voittajallekin kurkun kuristusta, sillä eipä sellaisen kuvan pohjalta ole kovin mukava/helppo yrittää piirtää ja näinollen lopputuloskaan ei voi olla päätä huimaava. Mukavinta olisi, jos valittu kuva olisi esim. järkkärillä otettu..
  • Valitettavasti rajaisin piirrettävän lemmikin pelkästään kaneihin, koska en ole eläissäni piirtänyt koiria, kissoja, hevosia tms pyrkien edes jonkinlaiseen realismiin.. Enkä mielelläni ala harjoittelemaan vieraalle ihmiselle menevällä piirroksella/maalauksella (miten sen nyt haluaa sanoa).
  • Yllä olevan räpellyksen mukaisesti lopullinen kuva olisi taustaton png-tiedosto. Täten myös oletan, että voittajan valitsemassa kuvassa oleva kani näkyisi kokonaan (esimerkiksi pöydän tms päällä otettu kuva olisi itseni kannalta mukavin).
  • Värityksen monimutkikkuus & esim. karvan pituus vaikuttavat suoraan siihen, kuinka kauan kuvan valmistumisessa kestää. Eli luonnollisesti esim. luonnonkeltainen hermu on nopeampi, kuin  vaikka km japski viittakuvio leijonaharjas. Ja toki toivoisin, ettei joku heti heittäisi spostilla angoran kuvaa, siinä tapauksessa saattaisin jopa päätyä viskaamaan piirtopöydän ikkunasta ulos turhautuneisuudessani.. :) Eli jos haluaisi ilahduttaa allekirjoittajaa, niin suosisi mieluummin lyhyttä turkkia tässä tapauksessa..
Tottakai pyrkisin saamaan kuvan mahdollisimman nopeasti valmiiksi, mutta yksinkertaisenkin kuvan tekemiseen menee oma aikansa, varsinkin kun on arkipäivät töissä. Lisäksi koska tekisin tässä vapaaehtoisesti ilmaista työtä, en aikoisi ottaa asiasta turhaa ylimääräistä stressiä. Paljon rajoja ynnä muuta, mutta mutta.. Juuri sen vuoksi heitänkin ilmoille:

Mikäli kaikkien näiden sääntöjen kera pistäisin moisen arvonnan pystyyn,
löytyisikö sellaiselle edes kiinnostusta?

Tämän pohjalta mietin toteutanko tätä ideaa nyt kesällä, joskus tulevaisuudessa tai vaihtoehtoisesti en ollenkaan. Eli teidän ajatuksianne kaipailen nyt tähän liittyen.

Tällä hetkellä tuhertelen isosiskoni yhtä kilpikonnaa, joten ainakin sen haluaisin saada valmiiksi ennenkuin edes aloittaisin arvontaa. Siinä myös yksi syy miksi rajaan arvontaan osallistuvat lemmikit pelkkiin kaneihin... Pakko myöntää, että niitä kilpipaloja pipertäessäni mielessäni saattoi käväistä ajatus jättää homma tähän:

Siskoni tosin ei välttämättä olisi kovin innoissaan ideasta? Ei mutta kyllä tuo tuosta vielä valmistuu, vaikka aivan täydellisen kesken se on nyt vielä kaikinpuolin.. Tuohon kilven yläosaankin todennäköisesti palailen vielä moneen eri otteeseen.. :)

26.5.2014

"Nappaanpa jänöstä kuvan!" (+haaste)

Tai sitten en. 

Tuskastuttavan kuumat hellekelit alkavat pikkuhiljaa helpottaa hetkeksi, ja tänään ilma alkoikin olla jo jossain määrin siedettävä. En erityisesti pidä yli 25 asteen lämpötiloista, etenkään kun asunnon lämpötila alkaa jo lähennellä samoja lukemia (mm. kunnon yöunille saa heittää hyvästit). Ja eivätpä nuo kanitkaan osaa arvostaa tuollaisia helteitä, kaikki ovat olleet enemmän tai vähemmän löysiä rättejä kuumuuden vuoksi. Ulkoiluakin olen nyt joutunut välttämään, ainoastaan illalla olen käyttänyt aina jotakuta pihalla.

Tänään vein Kainin juoksentelemaan ulos, alueena oli noin ½ pihasta. Eipä tuo juuri enää häiriinny ohi kulkevista ihmisistä, autoista tai hieman kauempaa lentävistä lentokoneista oli näkösuojia tai ei, joten voin antaa pojan painatella rauhassa omia menojaan. Melkoista ilorallia Kain heittikin - ihmekös tuo kun toinen on viimeisen viikon suurimmalta osin vain makaillut! Ulkoilun lopuksi päätin kokeilla ottaa jänöstä pari kuvaa pöydän päällä...laihoin tuloksin. Kainia kun olisi kiinnostanut enemmän hypätä takaisin nurmikolle syömään ja ihmettelemään.

Epäonnistuneiden kuvien otto on niin ihanan helppoa!

Kainin turpa osoitti oikeastaan kokoajan pöydän reunan yli maata kohti..
Päästä vain kuului hiljainen raksutus, kun poitsun korvien väli täyttyi ajatuksella: "hyppäänkö, enkö hyppää, hyppäänkö..?"

Pieni hölmö rimpula karvanvaihtoturkkeineen

Maaliskuulta -14, Kain uudessa kodissa hörökorvinensa..ja nassu tietenkin käännetty väärään suuntaan.

Ah sitä päivää, kun tuosta hömelöstä saa napattua uusia, hienoja poseerauskuvia!





Loppuun vielä vanhat tutut 11 kysymystä - minulla kun on ollut tapana aina vastata edes niihin kysymyksiin, mikäli joku tälle blogille haasteen heittää. Tällä kertaa haaste tuli Eläin ystävykset -blogista.

1. Miksi kirjoitat blogia?
Itseäni varten. Halusin paikan, johon voin lisäillä ottamiani kuvia kaneistani. Lisäksi halusin paikan, johon voin pikkuhiljaa kerätä muistoksi tulevaisuutta varten monenlaisia tapahtumia, hauskoja sattumuksia ja ihan tavallista arkea jokaisen omistamani kanin kanssa. Uskoisin, että on ihan mukavaa palailla vuosien jälkeen lukemaan minkälaista kaniarkeni tuolloin oli ja minkälaisia sen aikaiset kanini todella olivat...aika kun tunnetusti kultaa muistot & osa hyvistä, mutta pienistä muistoista ja yksityiskohdista unohtuu helposti. Täällä blogissa ne kaikki kuitenkin (toivon mukaan) säilyvät itseni kirjoittamina.

2. Onko sinulla eläimiä, jos on niin mikä?
→ 6 kpl kanejahan tuossa on

3. Minkä eläimen haluisit jos saisit?
→ Tähän elämäntilanteeseen en yhtikäs mitään. Kaneja on tällä hetkellä sopiva määrä, koiraa en missään nimessä tähän ottaisi sekaan (tosin eipä tähän asuntoon saisi edes ottaa koiraa).. Ja hevonen on inun verran turhan kallis ja hankala "elätettävä". Hiiriä mietiskelin tuossa kevään korvilla, mutta tämän kanilauman lisäksi aikani ei riittäisi enää terralliselle hiiriä.

4. Paras ystäväsi?
→ Ala-asteen jälkeen en ole enää käyttänyt termiä "paras ystävä", vaan ennemminkin vain hyvä ystävä. Hyviä ystäviä minulla on se 2 kpl, eli isosisko ja yksi pitkäaikainen ystävä.

5. Pidätkö kaneista?
→ En (tuoksahtaako täällä sarkasmi?)

6. Lempivärisi?
→ Minulla ei ole varsinaista lempiväriä, sillä pidän monesta väristä, mutta sanotaan nyt vaikka jälleen kerran se turkoosi..
 
7. Monesko haaste tämä on?
→ Kävin laskemassa ja 6 kerta tämä näyttää olevan, kun vastaan 11:sta kysymykseen.

8. Paras blogi jonka tiedät?
→ En mielelläni luokittele muiden blogeja, jokaisella on oma tapansa kirjoittaa jne. Tuosta lukuluettelostani kuitenkin löytyy jokainen blogi, josta pidän syystä tai toisesta.

9. Lempiruokasi?
→ Puuh, tämä "parhaiden luetteluhan" alkaa kohta aiheuttaa ryppyjä otsaan.. Sanotaan vaikka lohi ja perunamuusi.
 
10. Jos saisit kolme toivomusta niin mitä toivoisit?
Kaikkea olisi kiva saada, mutta mutta.....
  • Kyky selvitä vain muutaman tunnin yöunilla
  • Yliteholla toimiva aineenvaihdunta
  • Lisäraha ei ikinä olisi pahitteeksi
Tosiaan olen erittäin huono luokittelemaan jonkun asian parhaaksi. Lähinnä koska omat mielipiteeni ja mieltymykseni muuttuvat säännöllisen epäsäännöllisesti, ja jokaiseen asiaan liittyy usein niin monta seikkaa (joita ei välttämättä voi rehellisesti verrata), joten en kovin helposti edes koe jonkun olevan ehdottomasti ylitse muiden...sama pätee myös toisinpäin, eli en yleensä koe jonkun asian olevan ehdottomasti huonoin.

18.5.2014

Ulkoilukuvasaastetta

Yritys saada kivoja kuvia kaneista näin kauniilla ilmoilla on niin järjetön, että onnistuneen napsun saatuaan olo on hetken aikaa kuin omistaisi koko maailman.

Kaikki kuusi kania siis ulkoilivat eilen runsain määrin: Aapo, Luna, Neela, Elliot & Kain päivällä, ja Benjamin ensin aamulla sekä vielä iltamyöhään. Jaoin koko pihani osiin kahden pariskunnan ja Kainin kesken, lisäksi pihan reunalla oli oma alue myös siskoni nelivarvaskilpikonnille. Kyllä oli pihalla vilinää yhteensä seitsemän eläimen römytessä nurmikolla!

Benskun ulkoiluista en ottanut tällä kertaa kuvia. Aamulla sitä kiinnosti enemmän sylissä nököttäminen, illalla hämärässä se intoitui juoksemaan pitkin koko pihaa niin että marjapuska vain kahisi!

Kainin silmä on jotenkin kauhean nätin mallinen, ja jokaisen kuvauskerran jälkeen kamerasta tuntuukin aina löytyvän vähintään yksi poitsun silmäkuva..

Ravaamisen ja syömisen seassa Kainia kiinnosti kovin naapurinsa ja melko monta kertaa se olikin tekemässä tuttavuutta Aapon, Lunan, Neelan tai Elliotin kanssa. Kaikki muut vain rauhallisesti nuuskuttivat jänöä, Elliotilta se sai kuitenkin ajoittain vähän nihkeämmän vastaanoton. Loppuillasta Kain olikin enemmän rapsutusten perässä, hassu..




Tuossa yllä näkyy Aapo-paran kesälook.. Normaalisti hyvin pitkäturkkinen kani näyttää taas enemmän tai vähemmän pesukoneesta tulleelta. Mutta näinpäs pysyy turkki takuttomana ja papparaisellakin on viileämpi olla. Paljon virkeämpikin Aapo on aina turkinleikkauksen jälkeen - eilenkin se jaksoi vetää ilorallia pitkin päivää aina iltaan asti. Ja onhan se jotenkin niin sympaattisen suloinenkin tuollaisena tollerona...

Harmittaa, ettei kamera pysynyt perässä tuossa..



Nauratti ihan, kuinka kaninkin päivä voi joskus mennä päin....."sitä"


 Vaikka ensiksi tuntui, ettei kirkkaan auringonpaisteen vuoksi kameraan tule muuta kuin roskakoriin päätyviä kuvia, löytyi seasta loppujen lopuksi ihan mukaviakin "kani edestä kani takaa" -napsuja. Ehdottomiksi suosikeiksi nousivat kuitenkin nämä kaksi kuvaa:



Erityisen tykästynyt olen tuohon yllä olevaan Aapon kuvaan. Reppana on niin suloinen kurkotellessaan viinimarjapuskan lehtiä..

Kanien ulkoilujen oli tarkoitus jatkua tänään yksittäin suuremmalla alueella, mutta tuulen suunnan muuttuminen sai meidän epäviralliset viholliset, lentokoneet, jälleen lentämään suoraan pään päältä. Aapo ja Luna olivat sillä hetkellä pihalla, mutta päätin tuoda ne sisälle kun lentokoneita alkoi ilmaantumaan vähän väliä. A&L ottivat kovan äänen hienosti ottaen huomioon, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun kaksikko on taivasalla koneen lentäessä suoraa pään ylitse. (Hki-Vantaan lentokenttä on tuossa noin 10km päässä, joten tuulen puhaltaessa sopivasta suunnasta laskeutuvat koneet lentävät tästä päämme päältä. Muulloin ne kiertävät kauempaa eri kautta, jolloin meille kuuluva ääni ei ole kummoinenkaan..) Siitäkin huolimatta ei sitä koneen mörinää viitsi kukaan ehdon tahdon kuunnella määräänsä pidempää.

Toivotaan, että viikolla olisi edelleen kauniita päiviä ja lentokoneet lentelisivät jostain muualta!

16.5.2014

Laatikoita & asumisjärjestelyistä asiaa

Niin, leppoisat(?) opiskelijapäivät ovat omalta osaltani saaneet väistyä vakituisen ja kokopäiväisen työn edeltä...ja tänään töistä kotiin tullessani keräsin vilkaisuja ohikulkijoilta alla olevan pahvilevyn kanssa mm. metrossa ja Elielinaukiolla. Vaikka tuossa kuvassa kyseinen pahvikasa ei näytä välttämättä kovin isolta, oli sillä pituutta ehkä noin metrin verran. Taittelin siis työpaikallani viisi hävitettävää pahvilaatikkoa ja raahasin kotiin kaneja varten. Kotona luonnollisesti kokosin laatikot, leikkelin kylkiin kulkuaukkoja ja vein kaneille.

Kaikkea sitä ihminen viitsiikin, mutta oli se sen arvoista - tälläkin hetkellä kuuntelen kanihuoneesta kantautuvaa ääntä, kun joku kanihuoneen asukeista repii pahvitunnelia parhaan kykynsä mukaan..





Lisäksi lähipäivinä kanien asumisjärjestelyihin saattaa tulla ainakin hetkeksi aikaa pieniä muutoksia.

Benjaminhan on tähän asti asustellut täällä olohuoneen puolella, jossa itsekin nukun (varsinainen makuuhuone kun on kanihuoneena). Viimeisen viikon aikana Benskulle on kuitenkin ilmaantunut jonkin sortin keväthuumaa, joka on tuonut mukanaan varsin ei-haluttua meteliä aina aamuöisin. Luonnollista kanin käytöstä eri muodoissa, kyllä, mutta silti se onnistuu varsin tehokkaasti herättämään syvästäkin unesta... On pakko myöntää oman ärsytysmittarin väkisinkin kohoavan tähtitieteellisiin lukuihin, kun normaalisti öisin niin hiljainen kani yhtäkkiä alkaa römyämään, ja näin ollen yö toisensa jälkeen sitä herää samoihin kolinoihin. Tuolloin ei tuo karvainen ja harmaa naama jaksa oikein hymyilyttää.

Joten mikäli nyt tulevanakin yönä Benjamin jälleen römyää, siirtyy herra hetkeksi aikaa kanihuoneeseen Kainin aitaukseen. Ja täten Kain luonnollisesti siirtyisi olohuoneeseen Benskun alueelle viettelemään olohuonepupun elämää. Katsotaan sitten miten siitä edetään.

Benskulla ei muutenkaan ole mennyt nyt asiat ihan putkeen. Muuttelin aikaisemmin hieman olohuoneen/keittiön huonekalujärjestystä ja tein Benskulle oman alueen tuonne parvisängyn alle (170 x 210 cm). Ensiksi tarkoituksena oli pitää miekkonen sielä vain öisin, mutta aika nopeasti päätin jättää rajatun alueen avattavan luukun auki 24/7. Eräänä kauniina iltana kotiin tullessani vastassa ei kuitenkaan ollut mitään kovin mukavaa: Bensku oli päättänyt hypätä sohvapöydälle, heittää melkoisen arvokkaan läppärini lattialle ja syödä vielä virtapiuhankin kolmeen osaan. Sen jälkeen Benjaminin alueen luukku on auennut enää vain ollessani itse kotona..hereillä.

Oma sylilöllöni Benjamin tottakai on edelleen, mutta välillä sitä vain herää todellisuuteen tajuten tuon otuksen olevan oikeasti vain kani, ei sen kummempaa.



Toivotaan nyt tulevina päivänä olevan kauniita kelejä, niinkuin vähän on lupailtu, jotta kaikki nappulat pääsisivät kunnolla ulkoilemaan!

12.5.2014

Parempi myöhään...

Eilinen meni suurimmalta osin tien päällä matkustellessa Valkeakoskelle äitienpäivän vuoksi, joten toivotellaan vielä tätä kautta näin jälkikäteen yhteisesti kaikille äideille (erityisesti omalle äidille) hyvää eilistä äitienpäivää!


10.5.2014

Rauhallinen koti-ilta kera Bönin

Yhdessä vaiheessa kovasti uhosin, ettei tässä talossa kanit hypi enää sohvalle...asioilla on kuitenkin tapana muuttua, varsinkin kun vastassa on yksi harmaa pitkäkorvainen huomionkerjääjä, joka mielellään hyppisi sohvalle rallittelemaan ja kiipeilemään omistajansa päälle. No, mikäs tässä on sohvalla makoillessa, oma henkilökohtainen ja karvainen lämpötyyny masun päällä tietokoneen ruudulta ohjelmia katsellessa! Lisäksi kotivaatteet(eli ns. rönttövaatteet) + viltti kuuluvat luonnollisesti asiaan.

Kuva puhelimella otettu, sen vuoksi on laadultaan mikä on. Ja en tiedä miltä tuo kuvassa näyttää, mutta kuristamisen sijaan todellisuudessa vain rapsutan mielestään mukavan paikan löytänyttä pulleroa..

8.5.2014

Tapahtumaköyhien päivien ratoksi...

Elämä rullaa täällä tavallisen tylsänä ilman mitään sen ihmeellisempiä. Ulkonakin on nyt ollut kovin epävakaista, joten kaneja ei ole voinut viedä uloskaan. Täten päätin lopulta vastailla Esteristeytyksen kommelluksia -blogista saamani haasteen 11:sta kysymykseen. Haasteeseenhan kuuluisi myös kertoa itsestään 11 faktaa ja haastaa muita, mutta jätän jälleen kerran ne väliin. Tämä taitaapi olla kolmas vaiko neljäs kerta, kun teen tämän kyseisen haasteen (toki eri kysymyksillä), aikaisemmat löytyvät tuolta Kysymyksiä/haaste -tagin takaa.

Tekstipuuroa välttääkseni heittelen sekaan pari kuvaa tältä keväältä..


1. Mitä vihaat eniten? 
En varsinaisesti vihaa mitään (itse koen vihaan liittyvän myös aggressiota), mutta voinen ehkä sanoa inhoavani itserakkaita ihmisiä. Ja erityisesti niitä yksilöitä, joiden rakkaus itseään kohtaan loistaa jo pelkästään ilmeistä, puhetyylistä, eleistä jne.. Jos suinkin saan valita, niin vain mieluusti ohitan tällaisen henkilön ontosti hymyillen ja jatkan eteenpäin. En myöskään pahemmin välitä ylimalkaisesti itseään kehuvista ihmisistä.

Kukin tyylillään, mutta tuon tyyppiset ihmiset saavat niskakarvani pystyyn. Ja ylpeä itsestään saa toki olla, pitääkin olla, mutta rajansa kaikella. Niin ja myös ajattelemattomuus tietyissä asioissa on jollain tasolla vastenmielistä.


2. Missä maassa kävit viimeksi lomalla?
Viime keväänä kävin Gran Canarialla, kuvia matkalta löytyy täältä.

3. Mikä on lempijuomasi?
En osaa valita varsinaista lempijuomaa, eniten tulee juotua ihan vettä.

4. Kauanko olet tuntenut parhaan ystäväsi?
Erityisen hyviä ystäviä minulla on kaksi: Toinen on isosiskoni, ja toiseen hyvään ystävääni taisin tutustua joskus tarhaikäisenä? Ja kesällä täytän sen 22 v.

5. Keitä perheeseesi kuuluu?
Vanhemmat, isoveli ja -sisko, eli olen siis perheen nuorimmainen. Ja toki omaan perheeseen kuuluu myös nuo kanit..

6. Minkä ikäisenä aloitit bloggaamisen?
Heinää & Käpälänjälkiä -blogin kirjoittamisen aloitin elokuussa 2012 ja tuona kesänä täytin 20 v.



7. Montako blogia sinulla on/on ollut?
H&K on ensimmäinen ja ainoa blogini (jos ei lasketa piilotettua testiblogia, johon välillä kokeilen uusia ulkoasuja).

8. Mitä vuodenaikaa vihaat eniten?
Pidän keskimääräisesti kaikista vuodenajoista. Ns. "vähiten suosikit" ovat kesä ja talvi: talvessa nyppii välillä sen pituus ja ajoittainen liiallinen kylmyys (-20° ), kesässä taas ajoittainen liiallinen kuumuus (+25° ) ja ne ötökät.

9. Mikä on lempi urheilulajisi?
Lasketaanko ratsastus tähän mukaan? Jos kyllä, niin sitten se, muussa tapauksessa ehkä jääkiekko ja/tai ringette. 

10. Harrastatko mitään, jos niin mitä?
Ratsastusta, pilatesta, kuvaamista (pääasiassa kanit) ja kuvien käsittelyä, digitaalista piirtämistä/maalaamista, lukemista ja ajoittaista kirjoittelua (englanniksi). Kanitkin voi varmaan laskea harrastukseksi.. Ennen harrastin myös ringetteä, mutta nyt se on toistaiseksi tauolla.

11. Lempivärisi?
Minulla ei ole yksittäistä, tiettyä lempiväriä. Mutta jos joku väri olisi pakko valita, niin otetaan vaikka turkoosi.

 Loppuun yksi Totin pönötyskuva, jottei mene taas täysin kanittomaksi.