27.8.2014

Kanikolikon varjopuoli osa 2: Lunan huonot puolet

"Usein kun tulee kaneistaan kirjoiteltua, tulee aina mainittua vain niitä hyviä ja ihania puolia "miksi omat korvalöllykät on ne itselle kaikkein parhaimmat!"

Totuushan kuitenkin on, ettei yksikään lemmikki oikeasti ole täydellinen - jokaisesta löytyy ns. huonoja tai ärsyttäviä piirteitä, jotka kuitenkin toivon mukaan jäävät niiden hyvien puolien varjoon. Tästä syystä päätin kerrankin listata meidän pikkuhirviöiden epämiellyttävät puolet, niin ulkoiset kuin pään sisäisetkin seikat...ihan näin perjantain kunniaksi.

Listaan jokaisesta kanista yksitellen pikkuhiljaa niiden huonoja puolia ja jaan ne kaikkien kanssa, jotta te muutkin voitte pyöritellä päätänne näiden pikku pahvipäiden vuoksi."


Miksi meidän kani on se kaikkein rasittavin?

Osa 2: Luna


Jatketaan kattoni alla olevien pitkäkorvien huonojen puolien listaamista, tällä kertaa vuorossa on oman kanihistoriani ensimmäinen luppa, Luna. Myös Luna tuli minulle luovutusikäisenä poikasena syksyllä 2011, joten yhteistä matkaa meillä on jatkunut kohta kolmen vuoden verran. Itseasiassa 31.8. Lunalla on syntymäpäivä pikkuisen täyttäessä juurikin tuon 3 vuotta, ja koko tämän ajan tyttö on aina ollut hyvin tietoinen siitä, mitä haluaa ja erityisesti mitä ei halua.

1. "Ai syliin? Ei kiinnosta."

Vaikka Luna on hoitotoimenpiteiden puolesta erinomainen käsiteltävä, ei mikään tunnu olevan sen mielestä hauskempaa, kuin juosta omistajaa karkuun jos vaarana on syliin nostaminen. Ihminen on mukava lähietäisyydeltäkin esim. lattialta käsin (etenkin jos kädessä sattuu olemaan jotain syötävää), mutta käden tullessa kohti kiinniottotarkoituksessa näkyy natiaisesta vain pyllykarvat. Sylissä räpiköintiä Luna ei tosin harrasta, pelkästään itse kiinniotto aiheuttaa lupan pään sisällä hetkellisen kriisitilanteen.

2. Ne pyllykarvat

Steriloituna Lunan karvanvaihto kestää vuodessa sen 1 vuoden/12 kuukautta/365 päivää...miten sen nyt haluaa sanoa. Ja valitettavasti sen kyllä myös huomaa. Valkoista karvaa alkaa pursuta ovista ja ikkunoista jo muutama päivä siivouksen jälkeen, ja mm. tämän tytön ansiosta imurin pölypussi täyttyykin ennätysvauhdilla. Toki on kausia kun karvaa irtoaa hieman vähemmän, mutta...

3. "#!*& mä kaivan!!"

Jos ei vessalaatikon sisällöt lennä kauniissa kaaressa, käy hätätapauksessa kaivuukohteeksi myös esimerkiksi häkin seinä, kopin kulma, kuljetuskopan pyyhe tms..Aapon kylkeä sentään en ole ainakaan vielä nähnyt sen kuopivan, se nyt vielä puuttuisi. Joka tapauksessa etenkin öisin ohimoa varsin tekokkaasti kiristävä tapa, otsa rypistyy ja se vähäkin hymy hyytyy tyynyä vasten. Toteutuslistalla on edelleen joku toimiva kaivuulaatikko tuonne Aapon & Lunan L-häkkiin, tilaa kyllä olisi.

4. Ruoan hotkiminen/silmitön ahneus

Miten ripeä syömistahti voi olla rasittavaa? Voi se, jos tuloksena on Lunaa jahtaava Aapo, kun nappula varastaa esimerkiksi kuivatun leivänpalan suoraan Aapon nenän alta (kunhan tyttö on ensin tuhonnut omansa). Ja jos Aapo saa leipänsä takaisin varastaa Luna sen uudestaan. Tilanne loppuu vasta kun kyseinen leivän käntty on syöty loppuun jomman kumman kanin toimesta.

5. Sokeana Aapon seuraaminen

Käytännössä kaikki Aapon aivotukset kulkeutuvat ennemmin tai myöhemmin myös Lunaan. Usein tämä on ihan hyvä Aapon ollessa välillä myös ihan fiksu, mutta toisinaan mukana tulee myös niitä ei-niin-haluttuja puolia. Näihin voidaan lukea esimerkiksi Aapon "kanikolikko"-listalta vessalaatikon käyttö ja pienet vihreät miehet. Mikäs sen mukavampaa, kuin kaksi kantapäitänsä kuorossa pamauttelevaa kania, jotka ruokkivat toinen toistaan (kun toinen jo lopettaisi, toinen jatkaa jne)...etenkin kun jalan paukuttelulle ei edelleenkään ole mitään muuta järkevää syytä Aapon silmissä vilisevien vihreiden pikkumiehien lisäksi.



Itseäni jaksaa aina hymyilyttää, kuinka kaikki helposti suosittelevat kääpiöluppaa ensimmäiseksi kaniksi sen rauhallisen, mukavan ja sosiaalisen luonteen vuoksi. Tässä jälleen elävä esimerkki siitä, kuinka jokainen kani on ensisijaisesti yksilö rodusta riippumatta. Toki Lunakin on ihmisestä kiinnostunut ja mielellään touhuaa mukana, mutta ei päättömänä seuraa tai hakeudu rapsuteltavaksi kuten esimerkiksi Benjamin.

Siltikin jos yhtäkkiä saisin valita, pitäisin Lunan mieluummin tuollaisena eloisana höppänänä kuin muuttaisin rauhalliseksi ihmistä seuraavaksi löllykäksi (muutenkin kuin ruokaa kerjätessään). Näin se tuntuu entistä mukavammalta olla ainoa, joka saa rapsuttaa nappulan otsikkoa..



Kanikolikon muut osat: AapoLunaBenjaminNeela, Elliot & Kain

22.8.2014

Kanikolikon varjopuoli osa 1: Aapon huonot puolet

Usein kun tulee kaneistaan kirjoiteltua, tulee aina mainittua vain niitä hyviä ja ihania puolia "miksi omat korvalöllykät on ne itselle kaikkein parhaimmat!"

Totuushan kuitenkin on, ettei yksikään lemmikki oikeasti ole täydellinen - jokaisesta löytyy ns. huonoja tai ärsyttäviä piirteitä, jotka kuitenkin toivon mukaan jäävät niiden hyvien puolien varjoon. Tästä syystä päätin kerrankin listata meidän pikkuhirviöiden epämiellyttävät puolet, niin ulkoiset kuin pään sisäisetkin seikat...ihan näin perjantain kunniaksi.

Listaan jokaisesta kanista yksitellen pikkuhiljaa niiden huonoja puolia ja jaan ne kaikkien kanssa, jotta te muutkin voitte pyöritellä päätänne näiden pikku pahvipäiden vuoksi.

Miksi meidän kani on se kaikkein rasittavin?

Osa 1: Aapo


Aloitetaan porukan vanhimmasta, 6-vuotiaasta risteytysuroksesta, Aaposta. Tämä karvakasa kun on ollut 8vk poikasesta eteenpäin osa perhettä (eli nyt sen n. 6 vuotta), on tässä vuosien saatossa oppinut tuntemaan kaikki ukon aivotukset sun muut.

1. Se turkki...

Voi luoja, ei tullut nuorempana mieleen minkälaisen homman tuollaisen turkin kunnossa pitäminen aiheuttaa. Hidas pään nyökkäys ja hatun nosto jokaiselle, jolla on enemmänkin näitä tolleroita nurkissaan...itse kun olen näiden 6 vuoden aikana jo monen monta kertaa päättänyt Aapon olevan ihan oikeasti viimeinen villatollo meidän katon alla. Ja koska mieluummin puuhailen kanieni kanssa muuta, kuin harjailen niitä 5 tuntia, pyrin leikkelemään Aapon turkkia säännöllisesti lyhyemmäksi. Näin sen hoitaminen on huomattavasti helpompaa.

2. "Missä vessa?"

Aapon kanssa tuo vessalaatikon käyttö on veitsen terällä keikkumista. Tällä hetkellä pienten kikkailujen ansiosta pissat ja papanat menevät päasiallisesti oikeaan osoitteeseen, mutta auta armias jos menen muuttamaan häkin järjestystä tai herran mielestä vessalaatikossa on jotain muuta, mikä "hiertää väärällä tavalla"...tai vaihtoehtoisesti jonnekkin muualle ilmaantuu paikka, joka on ehdottomasti parempi vessa. Kahdesta tapauksesta Aapo on se toinen, jonka vuoksi pidän jatkuvalla kanihuoneessa ruokaetikkapulloa ja käsipaperia, tuota kultaista kaksikkoa kuivuneita pissatahroja vastaan.


3. Pienet vihreät miehet

Elämää rullaa ihan normaaliin tapaan, mitään ihmeellistä ei tapahtu tai kuulu...silti yhtäkkiä kanihuoneessa alkaa kuulumaan "pam"..."pam"... Tai oikeastaan "pot".."pot". Aapon jalan polkeminen kun muistuttaa enemmänkin jalan onnetonta tallaamista, kun varsinaista terävää polkemista.

Tietenkin jos olen kotona menen katsomaan mitä ihmeellistä sielä kanihuoneessa nyt tapahtuu, kun luonnollisesti muutkin kanit valpastuvat kuullessaan jonkun potpottelevan takajalkojaan. Kanihuoneessa kaikki on kuitenkin ihan kuin ennenkin, mitään ei ole tapahtunut. Välillä olen myös itse ollut paikanpäällä Aapon päättäessä, että kyllä se taivas tippuu niskaan ihan tällä sekunnilla. Etenkin tällöin huomaan, ettei mitään ihan oikeasti ole tapahtunut mikä olisi jalan polkemisen arvoista. Niin, ja muuten Aapo ei heitä minkäänsortin paniikkivaihdetta päälle, se vain möllöttää paikallaan korvat tötteröllä ja polkee kinttujansa...jatkaen hetken päästä päiväuniaan huomattuaan elämän jatkuvan sittenkin.

En tiedä, rakas vaikka tuo kani onkin, silti tuntuu että sillä viiraa välillä päässä.

4. "Ai toit jotain uutta tuoreruokaa vaihtelun vuoksi? En syö."

Otsikko kertoo kaiken. Mitä sitä suotta maistelemaan mitään uutta, kun vanhat pöperöt on todettu hyviksi ja turvallisiksi.. Jos kovin hyvä tuuri käy, saattaa pappa nuuskaista ja vähän maistaa, mutta harvemmin se enää toista kertaa kokeilee.

5. "Ai toit jonkun uuden virikkeen vaihtelun vuoksi? Ei kiinnosta."

Kopperot ja oksat, siinä se. Muu ei kiinnosta, ne saavat jäädä Aapon puolesta Lunalle tai kelle tahansa muulle korvakkaalle. Keksipä siinä sitten virikkeitä tuollaiselle, saat hieraista älynystyröitä toisenkin kerran.



Onneksi Aapossa on sen verran paljon hyviä puolia, ettei tuollaiset mokomat nyt juuri häiritse. Silti välillä tuon ukon kanssa saa nauraen pudistella päätään ja huokailla "Mitä se törttö nyt taas on saanut päähänsä"..



Kanikolikon muut osat: AapoLunaBenjaminNeela, Elliot & Kain

17.8.2014

Ja arvonnan voittaja on...

"Romeo"!






Internetissä löytyvän arvontakoneen avulla blogin ensimmäinen pitkääkin pidempi kesäarvonta saatiin kunnialla päätökseen, kiitos kaikille osallistujille! Nimimerkki Romeo, laitan sinulle hetken kuluttua sähköpostia, jotta saadaan valitsemasi kanin piirroskuva alkuun. :) Aikaisemmin määrittelemistä (ylikireistä) ohjeista poiketen toivoisin saavani vastauksen ensi viikon aikana.

Valmis kuvapiiperrys esiintyy aikanaan myös täällä blogin puolella ja tosiaan tarkoituksena on, että kuva tulisi olemaan yllä olevan Elliotin kuvan tapainen.

15.8.2014

Elliot 1v.

Tänään kaniporukan nuorimmaisin juhlii 1-vuotissyntymäpäiviään!
(Elliotin syntymäpäivä on helppo muistaa, se kun on sattunut samalle päivälle kuin nimipäiväni..)

Hassua ajatella, että Elliot on vasta vuoden..tuntuu kuin se olisi ollut täällä jo paljon pidempään. Muistan edelleen kuinka hassulta oli ensimmäisen kerran ottaa pieni 8 viikkoinen saukon poikanen syliin, kun eihän se painanut yhtään mitään! Poitsu oli niin pikkuinen ja hento. Muistan hyvin senkin kuinka ensimmäisiä kertoja opetin pikkuista tulemaan käteni luokse kerjäämään herkkupaloja ja kuinka nopeasti Totti oppi vessalaatikolle. Muistan myös kuinka takaisin Vantaalle siirryttyämme Elliot karkasi heti uudesta väliaikaisaitauksestaan..

Nykyisin Elliot on mitä komein luppapoika (palliton sellainen, raukka), alla oleva kuva ei oikein anna kunniaa pojan tämän hetkiselle ulkonäölle, se kun on muhkuuntunut aikalailla kesän aikana. Täytyykin joku päivä tässä ottaa missioksi kuvailla Elliottia hieman.

Joka tapauksessa, onnea pikkuiselle rakkaalle rihmulilleni, jonka ego on muiden kanien seurassa norsun kokoluokkaa...kutistuen jälleen pieneksi "viattomaksi" pupupojaksi ihmisen käsittelyssä.

14.8.2014

Vielä kerkiät!

Arvonnan osallistumisohjeisiin pääset tutustumaan esimerkiksi tästä

9.8.2014

Uusia koppeja kerrakseen

Zooplussan tilaukseni saapui vihdosta viimein eilen kotiin. Yleisesti ottaen olen melkoinen Epäilevä-Erkki ulkomailta tilaamisen suhteen, mutta koska olin kuullut niin paljon hyvää Zooplussasta, päätin sitten itsekin kokeilla...kun kerran tilataan, niin tilataan sitten kunnolla(?).

Tilaukseni tuli kolmessa erillisessä paketissa ja eihän sekään tietenkään mennyt ihan putkeen. Lähetysnumeroiden avuin seurasin pakettieni kulkua Saksasta Suomeen ja kummasti yksi paketti ei näyttänyt liikkuvan laisinkaan. Kun kaksi muuta pakettia olivat jo saapuneet perille, kolmas nökötti edelleen seurantasivuston mukaan Saksassa. Laitoin sitten asiasta Zooplussalle viestiä ja selvisikin, että pakettini oli ilmeisesti kadonnut matkalla. Mukavaa tässä oli kuitenkin se, että Zooplus tarjosi automaattisesti mahdollisuutta lähettää uusi korvaava paketti ja kyseinen paketti saapuikin sitten saman viikon aikana. Elikkä pienestä sähläämisestä huolimatta olin ihan tyytyväinen ostokokemukseen.

Mitä sitten tilasin?



Tällainen ulkokoppi koristaa nyt pihaa. Toki tuollaisen olisin voinut itsekin pykäillä, mutta tuo on jotenkin niin suloinen, etten voinut vastustaa..hinnasta huolimatta. Kooltaankin se on kohtalainen: P151 x K107 x L80 cm, ja oviaukkoja tuossa on ihan mukavasti. Tärkein asia on kuitenkin se, että se on suojaisa - ideanakin tämän kanssa oli, että voin pitää jompaakumpaa pikkupariskuntaa ulkona olematta itse kokoajan vahtimassa (ollen kuitenkin kotona). Kompostikehikkoaitausten kanssa kun olen vainoharhainen, jolloin vaihtoehtona oli tehdä kkehikoista sellaiset bunkkerit, että niiden kasaamisessa/purkamisessa menee kyyneleen aiheuttavan pitkään. Yötä en uskalla kaneja tuossa pitää, naapureista kun ei ikinä tiedä vaikken usko, että mitään tapahtuisi..

Ainoana miinuksena tuossa on se, että ramppi 2. kerrokseen oli melkoisen jyrkkä (jonkun suunnitteluinsinöörin mahtava aivopieru). Vein tänään aamusta Aapon ja Lunan uuteen ulkohäkkiin ja siinä missä Luna hetken uunoilun jälkeen oppi käyttämään ramppia, jäi pappa-Aapo vaan kuikuilemaan uskaltamatta käyttää ramppia. Ja koska en omista kunnon työkaluja, jouduin turvautumaan alla näkyvään kikkailuun. Kukkapenkistä varastettu kivi toimikoon väliaikaisesti rampin korokkeena, kunnes saan tilalle jotain pysyvämpää. Paras olisi, jos saisi tuon koko rampin laitettua takaseinään kiinni vaakatasossa, jolloin kanit voisivat käyttää sitä rappustasona..



Tuo ulkohäkin yläkerran seinässä oleva ikkuna on Lunan mielestä kovin kiva, sieltä näkee ympärilleen vähän korkeammalta.


Sitten...onneton minä, menin näkemään Facebookin yhdessä kani-ryhmässä kuvan tällaisesta kopista. Joten pakkohan sellainen oli sitten saada meillekin...kolmena kappaleena. Kivan ulkonäön lisäksi nuo mökit houkuttelivat erityisesti suhteellisen suuren kokonsa vuoksi (P54 x L41 x K30 cm), lisäksi tuo "kalteri-ikkuna" toimii heinähäkkinä..ja toki tuo katto on irrotettava, jotta heinää voi lisätäkin. Itselläni ei tosin ole tuolle heinähäkille tarvetta kuin Benskun kanssa.


Aapo&Lunalla on nyt yksi L-häkissään ja Benjaminilla on toinen. Kolmas odottaa vielä olohuoneen nurkassa omaa paikkaansa. Uusin tänään myöhemmin hieman Neela&Elliotin häkkiä, sekä Kainin ja Benjaminin aitauksia, jolloin päätän meneekö kolmas koppi N&E:lle vai Kainille. Kovasti tuo katto tuntuu Aapoa, Lunaa ja Benjaminia, ja erityisesti niiden hampaita, kiinnostavan ja voipi olla etteivät nämä 3 koppia ole enää jonkun ajan kuluttua yhtä kivan näköisiä, kuin nyt.

4.8.2014

Avunhuuto pimeään

Nyt käydään vierailla mailla, mutta koska ikinä ei tiedä kuka tietää kenet ja missä joku saattaa liikkua...siispä:

Sunnuntaina 3.8. kesälomalla oleva isosiskoni heräsi aamulla mökillään Ypäjällä ja meni ulos normaaliin tapaansa katsomaan onko hänen kolmella kilpikonnallaan kaikki hyvin omissa ulkoaitauksissaan. Kauhukseen siskoni kuitenkin huomasi, että hänen punakorvakilpikonnansa, Martti, oli jollain tavalla päässyt karkaamaan omasta ulkoaltaastaan, jonka piti olla 100% konnanpitävä niin päältä, alta kuin sivuiltakin.

Marttia ei edelleenkään ole löydetty, vaikka konnaa ollaan etsitty ihmisten lisäksi myös etsijäkoiran avulla.

Isosiskolleni tämä on luonnollisesti erityisen raskasta ja surullista, kun ei tiedä missä oma rakas lemmikki on ja onko sillä kaikki hyvin. Lisäksi huoli on myös meillä muilla niin siskoni kuin myös konnan vuoksi - Martti kun on ollut siskollani (ollen näin osa perhettä) jo yli 20 vuotta..

Toivottavasti joku löytäisi Martin ja saataisiin konna terveenä takaisin kotiin.



Katoamisilmoitus
karkurit.fi -sivustolla.

2.8.2014

2. Blogi avaa ovensa

Kanipuolella on nyt ollut hyvin hiljaista, joten sain vihdoin aikaiseksi tehdä loppuun uuden blogini, jonka valmistumiseen meni oman laiskuuden vuoksi pieni ikuisuus! Toisaalta, tämä kyseinen blogi on nyt sellainen, jonka päivityksestä en aio ottaa sitäkään vähää painetta verrattuna tähän kaniblogiin, jonka kanssa olen pyrkinyt väh. 1 postaukseen per 2vk.

Elikkäs kyseessä tosiaan on nyt valokuvaukseen liittyvä blogi, johon lisäilen pääasiallisesti ottamiani kuvia, joissa ei esiinny kaneja. Rentoa valokuvailua, maalailua/piirtelyä, ulkoasu-juttuja ja kuvien muokkailua - omalla aikataululla, omaksi iloksi. Uudelle blogille on jo joitain muitakin suunnitelmia, katsotaan koska laitan seuraavan kiven pyörimään siltä osin.

Vielä ei blogissa juuri ole sisältöä, mutta kiinnostuneet käykää kurkkaamassa klikkaamalla tästä tai vasemmalla sivupalkissa olevasta pikkukuvasta!