28.9.2014

Syksyisempiin sävyihin (ulkoasun päivitys)

Mikäli laskin oikein pysyi blogin ulkoasu samanlaisena peräti 5 kuukautta? Herran pieksut, taitaa olla ennätys meikäläisen kohdalla. Sitä suuremmalla syyllä olikin jo aika siirtyä hieman syksyisempään värimaailmaan.

Photoshopin puolella tätä ulkoasua tehdessäni se näytti jotenkin hienommalta, kuin nyt itse blogissa. No mutta, tällainen se saa nyt joka tapauksessa olla toistaiseksi. Voi olla, että lisään sivupalkin otsikoihin alleviivaukset bannerin tapaan, lisäksi tuo alakulman "takaisin ylös" -nuoli täytyy päivittää...joku päivä.

Pikkuhiljaa alkaa pahasti näyttää siltä, että olen jumiutunut tähän tietyntyyppiseen ulkoasuun.. Toisaalta, jos tämäntyyppiset edelleen näyttävät silmään ihan mukavilta ja näiden tekeminen on hauskaa, niin mikä ettei!

Mitä mieltä olet uudesta ulkoasusta?

Vanha ulkoasu:


Uusi ulkoasu:

14.9.2014

Rakkautta Korkeasaaressa

Eilen käväisin siskoni kanssa Korkeasaaressa, jossa olen viimeksi käynyt joskus yläasteikäisenä. Hauskaa vaikka asuu eri paikoista vaan lyhyen ajomatkan päässä ja ei silti tule käytyä.

No, nyt kävimme eläimiä moikkaamassa ja voi luoja löysin sieltä yhden "kadonneen rakkauden".. Kerran kun sitä hurahtaa pieniin karvaisiin vipeltäjiin, alkaa päänsisäinen 5-vuotias kiljumaan joka kerta nähdessäni jotain pientä ja suloista. Muistin kyllä hämärästi edelliseltä kerralta, että Korkeasaaressa on kääpiömangusteja...mutta katsokaa nyt tätä yhtä nappisilmää, joka jaksoi olla kameran ruokana vaikka kuinka pitkään! Tästä kyseisestä kaverista on koneella vielä pari sydämet sulattavaa kuvaa, mutta en viitsinyt samasta naamasta heittää kovin montaa napsua (voin sitten änkeä ne joskus muulloin tänne~).

Huomaathan, että klikkaamalla kuvaa näet sen suurempana. Suosittelen!



Näiden pikkuisten uteliaisuus ja rohkeus aiheutti sen, että jaksoin viipyä näiden terran luona ehkä turhankin pitkään. Jokainen näistä kuvista on muuten lasin läpi otettu ja mietinkin näitä läpikäydessäni, että siihen nähden kuvien laatu on varsin hyvä.

Jonkin verran tuli muitakin eläimiä kuvailtua, joskin totesin jälleen kerran, ettei tuo kameran nokassa roikkuva putki yksinkertaisesti ole luotu kauempaa kuvaamiseen. Täytyisi hankkia toinen putki, mutta.. Lisäksi esimerkiksi Amazonia-talossa on jatkuvalla ihmisiä odottamassa, että pääsevät katsomaan seuraavaa eläintä, ja näin ollen jokaista asukasta ei ollut kauhean kauaa aikaa kuvata. Kaikesta huolimatta joitakin mukavia kuvia jäi joistakin eläimistä, joten kasapäin sekalaisia kuvia alapuolella!







En muista olenko täällä blogin puolella ikinä maininnut rakastavani hiiriä ja rottia? Itse asiassa keväällä olin jo päättänyt hankkivani kesyhiiriterran keräten tietoa hiiristä ja miettiväni muita käytännön juttuja. Asiat kuitenkin heittivät härän pyllyä törmätessäni Kainin myynti-ilmoitukseen. Lopputuloksen kaikki tietävät - Kain tuli taloon ja hiiriterra jäi tulematta...toistaiseksi. Kyllä ne hiiretkin tänne vielä jossain vaiheessa tulevat, mutta nyt ihan tällä hetkellä näitä korvakkaita on tässä sen verta, etten jaksaisi siihen päälle enää terrallista hiiriä.

Ja tämän vuoksi myös näiden pikkuisten terraarion eteen tuli jäätyä keskimääräistä pidemmäksi aikaa..


Voi kuinka itsekin haluaisin pieniä pallokorvia, joille voisi tehdä hienoakin hienomman ja mahdollisimman paljon luonnollista elinympäristöä matkivan terraarion...

7.9.2014

Piirrospupu (arvonnan palkintokuva)

Vihdoinkin se on valmis! Tänään iltapäivällä oli aikaa, joten vietinkin sitten koko loppupäivän istuen tietokoneen edessä piirtopöytä sylissä. Lopputulos on omaan silmään varsin kiva, toivottavasti arvonnan voittaja/kuvan saajakin pitää siitä.

Kuvassahan on varmasti monille kaniblogeja seuraavalle tuttu Romeo, jonka puuhia voi seurata täältä!
Ps. Listailin eilen Benjaminin huonoja puolia (kanikolikon osa 3), käy kurkkaamassa klikkaamalla tästä tai rullaamalla hieman blogia alaspäin, mikäli pojan metkut kiinnostavat!

6.9.2014

Kanikolikon varjopuoli osa 3: Benjaminin huonot puolet

"Usein kun tulee kaneistaan kirjoiteltua, tulee aina mainittua vain niitä hyviä ja ihania puolia "miksi omat korvalöllykät on ne itselle kaikkein parhaimmat!"

Totuushan kuitenkin on, ettei yksikään lemmikki oikeasti ole täydellinen - jokaisesta löytyy ns. huonoja tai ärsyttäviä piirteitä, jotka kuitenkin toivon mukaan jäävät niiden hyvien puolien varjoon. Tästä syystä päätin kerrankin listata meidän pikkuhirviöiden epämiellyttävät puolet, niin ulkoiset kuin pään sisäisetkin seikat...ihan näin perjantain kunniaksi.

Listaan jokaisesta kanista yksitellen pikkuhiljaa niiden huonoja puolia ja jaan ne kaikkien kanssa, jotta te muutkin voitte pyöritellä päätänne näiden pikku pahvipäiden vuoksi."


Miksi meidän kani on se kaikkein rasittavin?

Osa 3: Benjamin


Seuraavana suurennuslasin alle joutuu 3. taloon tullut kani: Kuningas Bön, eli tutummin ranskanluppa Benjamin. Bensku on ensimmäinen ranskanluppani ja pitkien haaveiden täyttymys ensimmäisenä jättirodun edustajana. Kohta 2½-vuotias pulla tuli myös luovutusikäisenä 8 vk poikasena, ja myönnettäköön että heti saapumispäivästään lähtien Bensku on ollut enemmän tai vähemmän "silmäteräni" ja oma henkilökohtainen elävä & korvallinen halityynyni.. Ja siitä Benjamin saa syyttää vain itseään.

Vaikka aina suitsuttelen Benskun ihanaa luonnetta, löytyy tästäkin herrasta joitakin päänsärkyä aiheuttavia ominaisuuksia.

1. "RUOKAA!"

"No mutta sehän on suloista, kun kani kerjää!" On joo, todella. Ja jos vaikkapa "iltaruoka" ei ole ajallaan kupissa, alkaa meteli ja melske. Benjamin on kaniksi varsin rutinoitunut tapojensa orja, ja pakkohan se on jollain omistajan huomio saada, kun se selvästi on unohtanut hänen korkeutensa iltapelletit. Ei tässä muuten mitään, mutta välillä Benjaminin "hienot ideat" saada huomioni osakseen on joko kaikin puolin ärsyttäviä tai epämiellyttäviä muuten vaan. Yleisimpänä metodina toimii rasittavan ja mahdollisimman kovan äänen aiheuttaminen (vessalaatikon kaivaminen, komppareiden rynkytys, pesämökin katon kaivaminen tai nakertelu..tai kumpikin).

Minä täällä hei!
2. Kyyläkani

Sosiaalinen kani on aivan ihana, mutta sille päälle tullessaan Bensku tuppaa menevään yli rajan. En voi istua sohvallakaan ja vaihtaa asentoa ilman että tunnen jonkun kiiltävät silmät tuijottavan mitä seuraavaksi teen. Lisäksi kävely yli 5 kiloinen kani jaloissa tuottaa ajoittain hankaluuksia. Moni todennäköisesti miettii nyt tässäkin kohtaa mielessään "sehän on vain ihanaa, että kani on seurallinen?" ja niin todella onkin, mutta yrittäkääpä esim. johonkin pikaisesti lähtiessä kävellä kiireessä hakemaan jotain unohtunutta jos jaloissa pyörii joku harmaa karvainen hidaste. Päälle kun ei parane astua, voi sattua. Ja auta armias, jos vilkaisenkin keittiön suuntaan (palaa kohtaan 1).

3. Korvien välissä muutakin, kun sahanpurua...

Benjamin oppii uusia asioita ja asiayhteyksiä välillä pelottavankin nopeasti. Positiivisten asioiden kohdalla tämä on toki erittäin hienoa, mutta valitettavasti tuo oppii myös ne negatiiviset asiat. Ja sehän se vasta veikeää onkin.

4. ...tai sitten ei

Toisaalta välillä Benjaminin aivokapasiteetti pettää. Esimerkki 1: itselläni on ollut hauskaa pullan kustannuksella, kun illalla takanani ollut olohuoneen kattovalo loi heittovarjoni vastakkaiselle seinälle...ja tämä yksi pahvipää (selkä minuun päin) juoksee varjon huomattuaan sen perässä iltapellettien toivossa. Ja tottakai otan ilon siitä irti kiherrellen itsekseni heilutellen samalla käsiäni sopivissa kohdissa, ja näin aiheuttaen ranskanpullan epätoivoisen ravaamisen seinällä heiluvien varjojen perässä. Voi sitä hämmennyksen määrää pienen pojan päässä, kun Bön lopulta huomasi minut takanaan heiluttelemassa käsiäni. Pakko tosin myöntää olleeni itsekin aluksi hieman hämmentynyt miettiessäni hiljaa mielessäni, että näinkö tuo nyt ihan tosissaan tuossa vyöryy aivot narikassa heittovarjoni perässä....


Esimerkki 2: Takapihani puinen korkea "näkösuoja-aita" uusittiin keskikesällä, jolloin luonnollisesti sen alla oleva kaniverkko jouduttiin ottamaan irti. Koska aitaa pidennettiin uuden myötä jonkin verran, ei entinen verkko riittänyt koko matkalle, enkä ollut vielä jaksanut viritellä pysyvää jatkoverkkoa. No Benjaminin kanssa en jaksanut laitella väliaikaisvirityksiä, "Ei se mihinkään kuitenkaan lähde". No kamerani kanssa siinä räpeltäessäni yhtäkkiä aloin katselemaan, kun ei Benjaminia näkynyt missään. Nousin sitten seisomaan ja vilkaisin pihani vieressä menevälle kävelytielle...sielä se nökötti pihaportin takana onnettoman näköisenä. Se torvelo oli änkenyt itsensä ulos juurikin siitä näkösuoja-aidan alta (jossa ei vielä ollut kunnon verkkoa alapuolella), eikä sitten löytänyt tietään enää takaisin todettuaan ettei tämä ollutkaan kivaa. Niin ja huomioi, että se aukko oli n. 30 cm päässä siitä, missä Benjamin tillitti minua korvat tötteröllä kun "hän ei pääse takaisin!!!". Avasin pihaportin ja kani pomppi suoraan takaisin pihaan, näin pienen pojan maailma oli jälleen pelastettu.

Surullisinta näissä kahdessa esimerkissä on se, että en liioittele tapahtumia pätkääkään..tuo oikeasti on tuollainen. Ja vaikka kumpikaan esimerkeistä ei varsinaisesti sovi teemaan, on tuosta ajoittain pinnalle nousevasta pahvipäisyydestä välillä kyllä ihan oikeaa päänvaivaakin.

5. Dementia

Joka yleensä ilmenee täysin yhtäkkisenä vessalaatikon käytön unohtamisena. Normaalisti Benjamin siis on varsin siisti, kaikki pissat ja papanat päätyvät lootaan...mutta sitten ihan yhtäkkiä ilman mitään syytä, muutosta tms. missään, Bön lorauttaa keltaisen meren jonnekkin päin lattiaa. En tiedä onko kyseessä joku mielenosoituspissa jostain mistä Hänen Pyöreytensä on ottanut itseensä, mutta lopputuloksena kuitenkin allekirjoittanut konttaa lattialla pesurätti kädessä kiroten kyseisen kanin alimpaan h**vettiin. Onneksi tätä kuitenkin esiintyy äärimmäisen harvoin.

+ BÖNus 6. Lisää karvaa

Leikattuna poikana myös Benjamin mielellään koristaa meidän kotimme nurkkia karvoillaan enemmän tai vähemmän ympäri vuotta. Onnekseni sohvani on sellaista materiaalia, että pahimpina karvanlähtöaikoina Bönin ei tarvitse kuin kulkea sohvan ohi, jolloin puolet sen kyljestä jää karvan muodossa sohvaan kiinni.

Ja kylläpä tuli taas taputeltua itseään olalle, kun tuli heitettyä niin letkeä letkautus tuohon väliotsikkoon: Bönus...Bön (Benjamin) + bonus..



Eipä tähän ole oikein mitään muuta lisättävää "loppusanoina", Benjamin on täysin omanlaisensa persoona.


Kanikolikon muut osat: Aapo, Luna, Benjamin, Neela, Elliot & Kain

4.9.2014

Bumerangijänis



Olimme Kainin kanssa äskettäin takapihalla iltahämärässä - se on aina yhtä mukava nähdä kuinka kotikanitkin todella heräävät ulkona ollessaan heti kun ilta alkaa pimetä. Kakkulakin veteli sellaista ilorallia, ettei kamera pysynyt kunnolla perässä niin huonossa valossa. Yllä oleva kuva on ihan kohtalainen, Kainin kropan muoto vaan huvitti kameran takana heilujaa.. Tuo mikään belgianjänis ole, vaan bumerangijänis.