Talviaurinkoa, lumisia pullaposkia...

26. päivä aurinko kerrankin paistoi, matalalta kylläkin ja vain muutaman hassun tunnin, mutta paistoipahan joka tapauksessa. Lisäksi koska pakkasta ei tuona päivänä ollut kovin paljoa, nappasin Neelan kainaloon ja suuntasin kameroineni ulos. Neeluskan juoksutuksesta en vaivautunut napsimaan kuvia tällä kertaa, mutta lopulta tyttö joutui vanhan tutun kuvauspöydän päälle kameran ruoaksi lumisine pullaposkineen.

Olen aikaisemminkin täällä maininnut, kuinka toiveena ja tarkoituksena olisi saada Kainista parempia kuvia sen tämän hetkisestä rakenteesta nyt kun se on kasvanut..tulokset vaan ovat olleet kovin laihanmoisia. Näin ollen auringon vielä paistaessa nappasin jänön mukaan samaiselle pöydälle, missä aikaisempi hyvä rakennekuva on otettu. Tulokset eivät tosin tälläkään kertaa olleet ihan halutunlaiset, mutta jäi käteen silti muutama ihan mukava räpsy. Jostain syystä edelleen Kakkula onnistuu näyttämään kuvissa ihan pikkupojalta, vaikka luonnossa varisin komea jänis onkin..vaihtoehtoisesti kameran laukaisinta painavassa henkilössä on vika.

Kasvot kohti valoa - tämän puikulapoika hanskaa?

Vilkkaana poikana Kain piti huolen siitä, että valitettavasti suurin osa kuvista oli alla olevan mukaisia..niinkuin kovin usein muulloinkin. Ymmärrettävää toisaalta; kuka nyt yksin haluaa pöydällä pönöttää edustavan näköisenä kun toinen makaa pöydän toisessa päässä kiinnostavan kameran kanssa.. Ehkä seuraavalla kerralla sitten saadaan niitä halutunlaisia poseerauskuviakin.

Joululahjapiirroksia

Äitini täytti 23.12. 60-vuotta, joten piirsin hänelle tuon alla olevan mustavalkoisen kuvan, tulostutin Ifolorin kautta ja ostin kehykset. Tämä oli samalla joulu- ja syntymäpäivälahja. Ostan tässä jonakin päivänä vielä toiset samanlaiset kehykset ja keväämmällä piirrän myös isälleni samalla tyylillä aiheeltaan hänelle sopivamman kuvan, jonka myös tulostutan ja kehystän. Saavat sitten tuollaisen "kuvaparin" seinälleen. Kokoa tuolla on kehyksineen 36,5 x 28 cm.

Lisäksi alla on kuva, jonka piirsin siskolleni yhtäkkisen päähänpiston johdosta vielä sunnuntaina 22.12. Keskeneräinen ja täälläkin naamansa näyttänyt Tiinan Oona-nelivarvaskilpikonnan kuva kun on tosiaan edelleen kesken, joten siitä hyvästä raapustelin alla olevan kuvan Tiinan leopardigekosta. Myös tämän tulostutin ja kehystin, kokoa sillä on 10 x 15 cm + sirohkot kehykset. Kyseisen vielä nimettömän "kekkosen" elämää voit halutessasi seurata siskoni blogista.

Kaneihin palatakseni, tänne Valkeakoskelle satoi nyt vähän enemmän lunta, joten kunhan nuo tämänpäiväiset hurjat pakkaset hieman lauhtuvat on tarkoitus suunnata kanien ja kameran kanssa ulos. Eilen Rusinat jo ulkoilivat valjaissa takapihalla ja muistin jälleen kuinka ihana lumitursas Neelasta tulee lumihiutaleiden tarttuessa sen naamakarvoihin.. Pakkohan se on saada ikuistettua kameralla.

Rauhoittuminen Jouluun ...ainakin blogin osalta

Tiistaina siirrymme koko poppoo Valkeakoskelle Joulua viettämään ja palaamme jälleen 28. päivä takaisin Vantaalle. Huominen tulee olemaan aikamoista hullunmyllyä, kun töiden jälkeen pyrin saamaan kaiken kuntoon tiistaista siirtymistä varten. Tiistaina vaan kiirehdin suoraan töiden jälkeen niin nopeasti kotiin kuin Helsingin keskustasta tuollaisena päivänä ruuhka-aikana pääsee, heitän kanit & tavarat autoon ja menoksi.

Muutaman päivän hiljaisuus blogiin laskeutuu, mutta mitä todennäköisemmin palailen vielä ennen kuin vuosi vaihtuu..kamera ainakin lähtee Koskiin mukaan ja nyt kun tuota luntakin tuli sitä voisi yrittää napsia uusia talvikuvia kaneista, niitä kun kansioista ei tällä hetkellä kovinkaan paljoa löydy. Tästä huolimatta aion kerrankin olla osittain erittäin hyvissä ajoin liikkeellä:

Näin ollen toivotan nyt jo kaikille meidän puolestamme oikein hyvää Joulua ja onnellista Uutta Vuotta 2015!

Samat tutut kuvat kaneista on lätkitty tähänkin...enkä aio edes välittää! ☺

Uusia rotuja (?)

Aamulla herätessäni päähäni pamahti unenpöpperöinen ajatus:

 Jos Benjamin & Kain jostain kumman syystä vaihtaisivat päitä, miltä se näyttäisi?

Lopputuloksena syntyivät nämä kaksi pikaisesti räpellettyä hirvitystä. Harmi vaan ettei minulla ole Kainista uudempaa sivukuvaa, jossa se olisi jo enemmän aikuismaisen jänismäinen kropaltaan..mutta ehkä näissäkin on jo tarpeeksi pureskeltavaa. Katsotaan tuleeko sitä päästeltyä tulevaisuudessa enemmänkin tällaisia aivopieruja uusien sekoitusten muodossa, pään pudisteluiden seassa tämä nimittäin oli myös melkoisen hauskaa. Joka tapauksessa, kulkisivatko nämä kaksi "uutta rotua " päidensä perusteella vaikkapa nimillä belgianmotti ja ranskanrimpula?

En tiedä onko tuo vähäinenkin lumi ja sen mukanaan tuoma valoisuus saanut oman blogi-innostuksenikin roihahtamaan samalla oikein kunnolla, harvemmin sitä nimittäin tulee perättäisinä päivinä julkaistua.. Kerran näinkin!

Tapahtuipa kerran kesällä...

...tarkemmin sanottuna tukahduttavan kuumana kesälauantaina 19.7.2014. Benskua lukuunottamatta kaikki kanit olivat ulkona ja ulkoaitaukset oli ympäröity pyyhkein varjoa tuomaan. Pihassa oli kolme 2x1 kompparikehikkoaitausta siten, että A&L olivat keskimmäisessä, Kain vasemmalla ja N&E oikealla. Tarkoituksena oli vain saada kanit sisältä ulos viileämpään, joten aitausten koot eivät olleet mitään hulppeita..ainakaan Kainin näkökulmasta.

Tämän vuoksi illemmalla päätin viedä pikkuiset sisälle ja päästää Kainin juoksemaan n. ½ pihan kokoiselle alueelle. En tiedä oliko paahtava aurinko sulattanut aivoni, mutta jostain kumman syystä vietyäni tytöt sisälle päätin pikaisesti kokeilla mitä mieltä Aapo ja Elliot ovat toisistaan yhteisessä suuremmassa aitauksessa, monesti ne kun olivat olleet nenät vastakkain yhteisen kkehikkoseinän läpi ilman mitään sen ihmeellisempää. Kaikki kolmehan (Aapo, Elliot & kkehikon takana ollut Kain) olivat tuolloin jo täysin sukukypsiä ja teoriassa tietoisia siitä "miten hurjan uroskanin tulee toimia toisen nähdessään", joten siihen nähden tämä pikku tapaaminen päättyi onnellisesti. Toki jokainen oli/on kastroitu, mutta...

Huono kännykkänapsu, Aapolla kynitty kesäturkki

Jokusen kerran Aapo näytti Elliotille kaapin paikan, mutta pääsääntöisesti kaikki olivat rauhallisia puolin sun toisin..muistaakseni Aapo jopa pesi Elliotin silmäkulmia. Näin ollen vaikka itse olin valmistautunut siihen, että tämä hullu kokeilu kestää sekunnin ennen kuin joudun nappaamaan jomman kumman pois alkaneen ydinsodan keskeltä, ei minua tarvittukaan juuri ollenkaan.

Kainia ei tilanne kiinnostanut ja vain muutaman kerran se kävi katsomassa mitä aidan tällä puolella tapahtuu. Aapon osasin odottaakin käyttäytyvän rauhallisesti, mutta Elliotin kanssa hieraisin silmiäni toisenkin kerran. Totilla kun on vähän machoilun vikaa ja esimerkiksi Kainin kanssa nenätysten päästessään se jaksaa aina haastaa riitaa kompparikehikon läpi. Tämän vuoksi Elliotilla ja Kainilla ei normaalisti ole ikinä yhteisiä seiniä ulkoaitauksissaan, vaikka Kain hienosti poistuukin tilanteesta eikä lähde mukaan Totin uhoamiseen. Aapon kanssa Elliot kuitenkin tuntui muutaman kokeilun jälkeen tyytyvän kohtaloonsa ja sen jälkeen väisteli vanhan herran tieltä suhteellisen hyvin. Muutaman kerran myös makoiltiin pitkin pituuttaan, joskin pienen välimatkan päässä toisesta.

Kaikin puolin erittäin typerä kokeilu vailla mitään päämäärää suurine riskeineen...mutta kuitenkin jollain tavalla aika mielenkiintoinen.

Tämä nimittäin hieman tuki toiveitani sille, että Aapon siirryttyä vihreimmille maille saattaisin sittenkin ehkä saada Lunan yhdistettyä N&E:n kanssa yhdeksi kolmen porukaksi. Lisäksi joskus hamassa tulevaisuudessa voisin miettinä hankkivani jonkun kauniin ja hyväluontoisen jänisristeytysnaaraan Kainille kaveriksi. Vaihtoehtoisesti mikäli Luna ei sopeudu N&E:n kanssa, niin voisin kokeilla mitä Luna ja Kain tuumaavat toisistaan. Siinäpä vasta olisikin järkyttävä parivaljakko, mutta ainakin niistä olisi seuraa toisilleen..

Joka tapauksessa tällaisia urosten joukkotapaamisia ei todellakaan ole tarkoitus harrastaa kovin usein, mielellään enää koskaan. Ainoa partnereiden sekoitus -kokeilu tulee jossakin vaiheessa olemaan Neela x Kain. Tällä haluan vain nähdä mitä Kain sanoo toisesta kanista samalla alueella ilman komppariverkkoa välissä. Ja Neela siksi, koska entisessä kodissaan useamman kanin kanssa eläneenä Nelsku vain yksinkertaisesti hanskaa nuo kanien väliset sosiaaliset kiemurat. Se on tällä hetkellä luottopupu siinä, jos haluan kokeilla tuleeko joku kani toisen kanssa toimeen.

Loppuun vielä Suomen tämän hetkisen niin ankean ruman talven keskelle hieman värikkäämpi kuva viime kesältä:

Kanikolikon varjopuoli osa 5: Elliotin huonot puolet

"Usein kun tulee kaneistaan kirjoiteltua, tulee aina mainittua vain niitä hyviä ja ihania puolia "miksi omat korvalöllykät on ne itselle kaikkein parhaimmat!"

Totuushan kuitenkin on, ettei yksikään lemmikki oikeasti ole täydellinen - jokaisesta löytyy ns. huonoja tai ärsyttäviä piirteitä, jotka kuitenkin toivon mukaan jäävät niiden hyvien puolien varjoon. Tästä syystä päätin kerrankin listata meidän pikkuhirviöiden epämiellyttävät puolet, niin ulkoiset kuin pään sisäisetkin seikat...ihan näin perjantain kunniaksi.

Listaan jokaisesta kanista yksitellen pikkuhiljaa niiden huonoja puolia ja jaan ne kaikkien kanssa, jotta te muutkin voitte pyöritellä päätänne näiden pikku pahvipäiden vuoksi."

Miksi meidän kani on se kaikkein rasittavin?

Osa 5: Elliot

Seuraavana vuorossa porukan nuorimmaisin, eli kääpiöluppa Elliot, jonka kohdalla on tuoreimmassa muistissa se aina liian lyhyeltä tuntuva vauvaikä. Ei sillä, Elliotista on kasvanut varsin upea poika kaikinpuolin...aivojen kehitys vaan ajoittain tuntuu laahavan jälkijunassa, joka lienee ihan normaalia elämänsä kunnossa olevalle pupupojalle.

Eli nyt tuutin täydeltä Törttö-Tottitekstiä.


1. Per*e kameraan, MARS!

Jos on onni matkassa, saattaa Elliot pysyä naama kameran suuntaan ainakin sekunnin murto-osan ajan. Muutoin turhan usein kuvaaja saa tarkennella pojan takamukseen. En tiedä mikä siinä on, mutta etenkin jos yrittää tuota kuvata pöydän päällä pyörähtää rusina ennemmin tai myöhemmin ympäri tähdäten peppupuoliskon kameraan päin. Ihan tarkoituksella kokeiltu juttu. Ja kun ei miellytä, niin minkäs teet. Onneksi tosin Totin nätti ulkonäkö antaa usein anteeksi aika paljon ja mahdollistaa nämä sekunnin murto-osan räpsyt (jos siis näkyy muutakin kuin peppu).

...ja jälleen yksi letkeä letkautus: "jos on onni matkassa.." Elliotin kasvattajanimihän on Sinikellon Onni Matkassa. Voi tätä kuivan huumorin määrää.

2. Nakerran..pupellan..

Aivan se ja sama vaikka heittäisit alumiinia Elliotin häkkiin, 100 % varmuudella niihinkin ilmestyy hampaan jälkiä jossain vaiheessa, etenkin jos kys. alumiinisen asian takana on jotain minkä vuoksi sen taakse on ainakin pienen pupun aivojen mukaan ehdottoman välttämätöntä änkeä. Toki näille hampaiden käyttö on luonnollista käytöstä, mutta tämä tapaus onnistuu harmillisen usein valitsemaan juuri ne ei niin nakertelua varten hankitut kohteet, parempia vaihtoehtojakin siis olisi. Huonekalut tosin Totti jättää onneksi rauhaan jaloitellessaan (ainakin toistaiseksi). Ja nyt ei siis puhuta oikein kunnon tuholaisesta, vaan niposta omistajasta, joka mieluummin katsoisi mm. kohtuu kallista puukoppia ilman niitä hampaanjälkiä...kuten todettu, vaihtoehtoja kun olisi pajon muitakin. Ja kun tieto on varma, että ne hampaat, jotka ne nakertelujäljet ovat tehneet löytyvät tuossa vasemmalla kuvassa olevan otuksen suusta.

3. Vessalaatikon kaivaminen

Kieltäydyn kommentoimasta tätä tämän enempää.

4. Ruokakupin kaivaminen

Ja kun siitä ole edes mitään hyötyä! Rusinakaksikon tämän hetkinen ruokakuppi on sen verta laakea ja pellettien päivittäinen määrä vähäinen, että kaikki pelletit jakautuvat kupin pohjalle. Ne eivät siis ole kasana päällekkäin, eli kaivamalla ei saa mitään muuta esille kuin lisää kylmää kupin pohjaa. Siitä huolimatta Elliot peruuttelee menemään kuppinsa kera sitä kaivellen ympäri häkkiä ja Neela tulee perästä päin imuroiden Totin lattialle heittelemät pelletit parempiin suihin. Koominen näky tuo kyllä on, se on pakko myöntää...mies sotkee ja nainen siivoaa perästä. Joka tapauksessa, varsin toimiva ja yhteensopiva pariskunta tämä niinkuin tästäkin ilmenee.

5. Rihmuli

Jos Elliotille ei tarjoa tarpeeksi tekemistä, se lähtee itse hakemaan sitä - käytännössä se kiipeää aidoista yli mikäli mahdollista. En jostain syystä mielelläni pidä kanejani katollisissa häkeissä/aitauksissa/tms, joten tämä ominaisuus aiheuttaa ajoittain pään raapimista. Toisaalta sitten kun hyvä järjestely häkin ja virikkeiden osalta löytyy ei tämä ole enää ongelma. Aina kuitenkin täytyy muistaa, että tällainen ominaisuus pojalta löytyy.

Näiden vastapainona meidän virtapippuri on edistynyt hurjasti kontaktin ottamisessa. Nuorempana Elliot ei juurikaan ollut kiinnostunut minusta tai ihmisistä yleensäkään, nykyään se tulee luokse (osittain ruoan perässä, osittain puhtaasti uteliaisuuttaan) ja antaa koskea väistämättä kättä. No, onhan Elliot ollutkin meillä jo yli vuoden, mutta en tykkää pitää mitään kiirettä vaan annan kanin itse valita haluaako se samojen tuttujen rutiinien kanssa ns "osallistua enemmän". Sen jälkeen vasta alan tietoisesti "mäyläämään" kania vähän runsaammin. Aapon kanssa toimin ihan samoin ja nyt minulla on ollut jo monen monta vuotta kani, joka luottaa tekemisiini 100%. Meidän katon alla hiljaa hyvä tulee!

Kanikolikon muut osat: Aapo, Luna, Benjamin, Neela, Elliot & Kain

Zooplussan tilaus

Jokunen viikko taaksepäin tilailin kaneille Zooplussalta erinäisiä tavaroita, joista osa näkyikin jo häkkiesittelyssä. Tällä kertaa toimituksessa ei ollut mitään ongelmia, joten suurimmalta osin olin kokonaisuuteen tyytyväinen.

Varsin kookkaassa pahvilaatikossa saapui seuraavia tavaroita:

 Ruokakippoja ja tuollaisia naruleluja on 3 kpl kutakin. Kaikki nämä jakautuivat seuraavasti:

• Aapo & Luna: kippo, narulelu, heinätunneli 2 osaa & oksatunneli
• Neela & Elliot: kippo, narulelu, heinätunnelin pieni osa
• Kain: kippo, narulelu, puupallo, heinätunnelin iso osa
• Benjamin: pahviloota

Nuo ruokakipot ovat käteen hieman hauraan ja kevyen tuntuisia, joten katsotaan koska joku näistä sankareista onnistuu ensimmäisenä viskomaan kipponsa rikki. Lisäksi nuo heinätunnelit eivät tule olemaan kovin pitkäikäisiä, sen tiesin jo ne tilatessani..paitsi ehkä Kainin kanssa tuo saattaa kestää pidempään, hällä kun ei ole niin kova tuo tuhoamisvimma. Pääasia kuitenkin tässä on se, että ne tarjoavat kaneille tekemistä edes hetkeksi aikaa, eikä noilla ollut hintaakaan kun sen 14,90 e, joten..

Ennenkö laitoin tilauksen menemään, päätin käydä kurkkaamassa palkintopisteitäni ja niillä saatavia tavaroita. Päädyin sitten ottamaan nuo kynsisakset, vaikka itselläni niitäkin oli entuudestaan jo kahdet. Nämä olivat kuitenkin aivan totaallinen pettymys! En tiedä onko kanieni kynnet betonia vai mistä on kyse, mutta noilla saksenkuvatuksilla en saanut edes Lunan kynsiä leikattua, sillä saksien kahvat ovat hieman taipuisat.. Nyt sitten käsissäni on yhdet kunnolliset sakset, yhdet sakset jotka eivät ole mielestäni hyvät käteen + hieman tahmeat & yhdet surkeat lelusakset. Näillä mennään.

Kuten mainitsin, nuo heinätunnelit eivät tule olemaan pitkäikäinen ilo. Etenkin tuo toisen heinätunnelin pienempi osa, joka on Neelan ja Elliotin häkissä, on saanut turpiinsa enemmän ja vähemmän tässä päivien mittaan. Tänään sitten aamulla kanihuoneeseen mennessäni vastassa olikin tällainen näky:

Se oli kyllä ennen ihan tunneli. Hyvä että on (todennäköisesti Elliotilla) ollut hauskaa yön pimeinä tunteina :)

Ja kuten jokunen saattaapi huomata, on blogin ulkoasu vaihtunut jälleen. Eipä tuohon ole mitään sanottavaa sen kummemmin, se aikaisempi ei vain miellyttänyt. Ehkä joskus vielä opin katsomaan toistekin ennenkö julkaisen uuden ulkoasun!