Elliot "Sinikellon Onni Matkassa"
Uros, kastroitu
s. 15.8.2013
Kääpiöluppa
Ruskea otter
Lempinimiä: Totti, Tottieläin, Tottelson/Töttelsön, Töttelö/Tottelo, Rusina...
Todettuani etten saa Neelalle sen hetkisestä laumasta kunnon kaveria, alkoi pääkopassani jäytämään ajatus siitä, etten halua jättää Neelaa itsekseen sen loppuelämäksi. Missään nimessä vaihtoehtona ei myöskään ollut Neelalle uuden kodin etsiminen, täten ainoa vaihtoehto oli hankkia Neelalle uusi kaveri. En etsinyt mitenkään aktiivisesti uutta tulokasta kanilaumaan, mutta eräänä päivänä satuin kuitenkin törmäämään ilmoitukseen vapaasta ruskea otter -värisestä uroslupasta. Kysäisin oliko poika vielä vapaana ja olihan se. Silloin tiesin sen - tämän palleron myötä meidän kanilauma tulisi kasvamaan jälleen yhdellä korvaparilla.
Ruskea otter on jo muutaman vuoden ollut ehdoton lempiväritykseni kaneilla ja pitkään olen jo miettinyt joskus haluavani sen värisen kanin. Täten tämän pikkuisen tulon myötä sekin toive toteutui. Se on pakko sanoa heti alkuun, että ikinä aikaisemmin ei kanin nimeäminen ole ollut yhtä tuskaista kun se tällä kertaa oli. Tuntui siltä, ettei mikään nimi sovi samanaikaisesti omaan suuhun ja lisäksi vielä kanin naamatauluun. Lopulta kuitenkin päädyin Elliotiin, johon lopulta olinkin varsin tyytyväinen :)
Elliot on aina ollut enemmän muiden kanien perään, kuin ihmisen. Toki esimerkiksi häkkejä siivotessani täytyy pojan häslätä seassa ja kerjääminen nyt on arkipäivää. Lisäksi lattialla ollessaan maassa makaava ihminen on kovin kiinnostava. Nuorempana silitykset eivät olleet Totin mieleen, nykyään se antaa jo paremmin rapsutella otsaansa. Kaikin puolin Elliot on varsin kiltti ja vilkas pupupoika.
Ruoka sille tosiaan maistuu todella hyvin sen ollessa Neelan kanssa ehkä pahin kerjurikaksikko. Ei ole väliä onko kyseessä pelletit, tuoreruokaa vai heinää, pääasia että saa natustaa jotain. Tuoreruoista kaikki mitä olen kokeillut on kelvannut mukisematta, mutta lempiherkkuja lienevät banaani ja vehnänoraat. Nuorempana kuivattu leipä ei ollut sitä mieleisintä syötävää, mutta nykyään leipäpala häviää melkoisen nopeasti (järkevä päätös, kun kyljessä elää syöppö-Neela).
Lattialta syliin nostaminen onkin sitten se missä tarvitaan vielä harjoitusta. Tässä Elliot muistuttaa vähän Lunaa ja se surullisen kuuluisa hippaleikki tuntuu olevan Totin mielestä kauhean hauskaa... Tosin tähän on tullut positiivista muutosta kastraation ja Neelan kanssa yhteisen elämän aloituksen jälkeen. Lisäksi tuon kanssa on oppinut huonoina päivinä käyttämään kaikenmaailman kikkoja kiinniottamisen helpottamiseksi (mm. kuljetuskoppi).
Valjaista Totti ei ole moksiskaan, mutta nykyään ulkoilutan sitä Neelan kanssa vapaana (kuitenkin aidatulla alueella).
Lisäksi Lunan rinnalla Elliotia on ihana kuvata sen ollessa loputtoman kuvauksellinen lähes mistä kuvakulmasta tahansa. Ainoa ongelma vaan on sen energisyys jaloitellessaan, jolloin useinmiten kanien perässä painelen kameran kanssa.
Ruskea otter on jo muutaman vuoden ollut ehdoton lempiväritykseni kaneilla ja pitkään olen jo miettinyt joskus haluavani sen värisen kanin. Täten tämän pikkuisen tulon myötä sekin toive toteutui. Se on pakko sanoa heti alkuun, että ikinä aikaisemmin ei kanin nimeäminen ole ollut yhtä tuskaista kun se tällä kertaa oli. Tuntui siltä, ettei mikään nimi sovi samanaikaisesti omaan suuhun ja lisäksi vielä kanin naamatauluun. Lopulta kuitenkin päädyin Elliotiin, johon lopulta olinkin varsin tyytyväinen :)
Luonne
Mahdottoman pieni ja suloinen, pyöreän pörröinen, saukon värinen luppapoika. Luonteeltaan Totti on todella utelias, meneväinen, mutta tietyissä paikoissa myös suhteellisen rauhallinen. Lattialla ja ulkona ollessaan sillä riittää virtaa vaikka muille jakaa sen rallitellessa ympäriinsä, sylissä ja häkissään poitsu on melko rauhallinen. Elliotin luonteessa on tosin löydettävissä pientä rihmulin vikaa, joten sen häkeissä/aitauksissa on oltava tarpeeksi korkeat reunat tai vaihtoehtoisesti katto...muutoin saa ilokseen huomata pojan lähteneen tutkimusmatkalle. Tähänkin on tosin tullut muutosta iän karttuessä, nykyisestä häkistään Totti ei ole kertaakaan tullut yli.Elliot on aina ollut enemmän muiden kanien perään, kuin ihmisen. Toki esimerkiksi häkkejä siivotessani täytyy pojan häslätä seassa ja kerjääminen nyt on arkipäivää. Lisäksi lattialla ollessaan maassa makaava ihminen on kovin kiinnostava. Nuorempana silitykset eivät olleet Totin mieleen, nykyään se antaa jo paremmin rapsutella otsaansa. Kaikin puolin Elliot on varsin kiltti ja vilkas pupupoika.
Ruoka sille tosiaan maistuu todella hyvin sen ollessa Neelan kanssa ehkä pahin kerjurikaksikko. Ei ole väliä onko kyseessä pelletit, tuoreruokaa vai heinää, pääasia että saa natustaa jotain. Tuoreruoista kaikki mitä olen kokeillut on kelvannut mukisematta, mutta lempiherkkuja lienevät banaani ja vehnänoraat. Nuorempana kuivattu leipä ei ollut sitä mieleisintä syötävää, mutta nykyään leipäpala häviää melkoisen nopeasti (järkevä päätös, kun kyljessä elää syöppö-Neela).
Käsiteltävyys
Käsiteltävyydeltä Elliot on varsin käypäinen. Kannettaessa Elliot on rento, selälleen kääntäessä poika saattaa aluksi vähän jännittää, mutta rentoutuu lopulta pötköttelemään jalkojen päälle - esimerkiksi kynsien leikkaus onnistuu näin mallikkaasti. Häkistä nostaminen onnistuu myös ihan hyvin, joskin päivästä riippuen poika saattaa hieman väistellä.Lattialta syliin nostaminen onkin sitten se missä tarvitaan vielä harjoitusta. Tässä Elliot muistuttaa vähän Lunaa ja se surullisen kuuluisa hippaleikki tuntuu olevan Totin mielestä kauhean hauskaa... Tosin tähän on tullut positiivista muutosta kastraation ja Neelan kanssa yhteisen elämän aloituksen jälkeen. Lisäksi tuon kanssa on oppinut huonoina päivinä käyttämään kaikenmaailman kikkoja kiinniottamisen helpottamiseksi (mm. kuljetuskoppi).
Valjaista Totti ei ole moksiskaan, mutta nykyään ulkoilutan sitä Neelan kanssa vapaana (kuitenkin aidatulla alueella).
Muuta
Erittäin ihana ominaisuus Totissa on sen siisteys - vessalaatikon käyttö on ollut sille itsestään selvää heti ensimmäisestä päivästä lähtien, oli wc minkälainen tahansa tai missä päin tahansa. Jokaikinen pissa ja myös papanat löytävät tiensä oikeaan osoitteeseen.Lisäksi Lunan rinnalla Elliotia on ihana kuvata sen ollessa loputtoman kuvauksellinen lähes mistä kuvakulmasta tahansa. Ainoa ongelma vaan on sen energisyys jaloitellessaan, jolloin useinmiten kanien perässä painelen kameran kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti