Neela

---

Neela "Yasmina"

Naaras, steriloitu

s. 16.2.2011

Leijonaluppa

Luonnonharmaa x-kirjava ss

Lempinimiä: Nelsku, Neeluska, Neelalallaa, Neelura, Rölli, Mörkö...  

---

Neela oli kesän 2012 yllätyshankinta. Ajatus neljännestä kanista (ja kolmannesta pikkusten laumaan) pyöri mielessä sillon tällön. Vaikka ajoittain yritin kieltää itseltäni sitä ajatusta, olin jo jonkin aikaa kierrellyt mm puput.netin myynnissä-palstaa ja osittain jo tiesin neljännen kanin olevan tulossa.


Urosta en tietenkään voinut ottaa, koska entisessä parivaljakossa oli jo uros. Täten naaras oli ainoa vaihtoehto. En myöskään halunnut poikasta, koska sillä hetkellä Luna oli vielä murkkuikäinen ja Bensku aivan nappula. Joten hain aikuista naarasta. Satuin lukemaan ilmotuksen Yasminasta ja siinä se oli. Yhtäkkiä olinkin jo kantokoppa kainalossa metrossa tuomassa pupua kotiin. Kodin lisäksi nimi vaihtui Neelaksi. 

Kolmannen tuominen laumaan Aapon ja Lunan kanssa ei lopulta sitten mennyt niin hyvin, kuin toivoin. Totesin melko pian että Neela on pakko steriloida jos haluan ylläpitää edes pientä toivoa siitä, että kolmikko tulisi jotenkin toimeen. Operaatio sujui onneksi hyvin, mutta kolmikon yhteentuomisen päätin lopulta keskeyttää. Aapo ja Neela tulivat kyllä varsin hyvin toimeen, mutta Luna ei aina oikein ollut samoilla aaltopituuksilla Neelan kanssa.

Luonne

Luonteeltaan Neela on todella leppoisa ja se sopeutui uuteen kotiinsa pikaisesti. Neela on aika perusluppamainen, rauhallinen otus.  Neela "viettää aikansa ihmisen kanssa" mieluiten lattialta tai häkistä käsin, jolloin se tulee usein itsekseen luokse ja painaa päätään hieman alaspäin ropsutellen hampaitaan, kun rapsuttelen sen otsaa. Toisaalta taas esim. siivousharjaa pitää ajoittain vähän komentaa ja sen jälkeen mennä nurkkaan mököttämään naama rullalla jos siivousharja tulee liian likelle.

Ruokakuppiin pitäisi aina saada jotain täytettä ja epätoivoisesti se aina yrittääkin kerjätä. Itse sitten vaan yritän parhaani mukaan kylmettää sydämeni ja olla antamatta mitään, jottei myöhemmin tarvitse toista heittää laihdutuskuurille (heinää tietty on kokoajan). Tuntuu että tuo vääntyisi vaikka solmuun saadakseen edes jotain syötävää. Se ei myöskään nirsoile - kaikki mitä kanille voi antaa uppoaa tuohon suuhun mutisematta..tai ainakaan vielä en ole törmännyt mihinkään, mitä Neela ei söisi. Elliotin astuessa kuvioihin Neela on tartuttanut ruokavauhkoamisensa Tottiinkin ja tällä hetkellä kys. lupat ovat kanihuoneen pahimmat kerjurit (kanihuoneen ulkopuolella asuva Benjamin on sitten asia erikseen).

Neelalle on kokeiltu muutaman kerran valjaita, mutta muuten se ulkoilee vapaana (aidatulla alueella tai tilaisuuden tullen täysin vapaana).

Käsiteltävyys

Neela ei tosiaan ole mikään varsinainen sylikani, mutta syliin nostettaessa se pysyy kiltisti paikallaan. Kannettaessa se on rento ja selällään Neela suostuu olemaan suhteellisen hyvin, joten kynsien leikkuu on todella helppoa.

Tämän karvapalleron kanssa oikeastaan kaikki on helppoa, kunhan se oppii tuntemaan käsittelijänsä. Joillekin tuntemattomille se (kuulemma?) saattaa ajoittain äksyillä ja väistää kättä.

Muuta

Siisteydestä Neela saa täydet pisteet, vessalaatikon käyttö on aina ollut tytölle itsestäänselvyys.

Neela ei aina ole helpoin kani kuvata, sillä steriloinnin jälkeen sillä on ollut tapana kasvattaa talveksi aina kamalannäköinen "mörköturkki". Jos en ole leikellyt mörköturkkia yhtään nätimpään kuntoon, näyttää Neela oikeastaan mistä tahansa kuvakulmasta epäedustavalta.. Kesäturkilla se tosin on varsin suloinen tapaus ja mukava kuvattava!

Todettuani ettei Luna ja Neela tule keskenään toimeen kokeilin ensin josko Benjamin kelpuuttaisi itselleen kanikaverin. Turha toivo, joten jonkun aikaa Neela eleli yksin. Nykyään Neeluska kuitenkin elää yhdessä Elliotin kanssa ja parivaljakko tulee erinomaisesti toimeen. Neela selkeästi kaipasi kanikaveria ja on ilo katsoa kuinka tyytyväiseltä tyttö nykyään näyttää.

→ Takaisin blogiin ←