Nuppu



Nuppu "Siriuksen Gina"

Naaras, steriloitu
s. 23.5.2005 - k. 21.10.2011
Hermeliini
Valkoinen ss
Lempinimiä: Nuu-Nuu, Nuppula, Nuppu-Nuu, Possu... 



Kesällä 2005 olimme asuntovaunuilemassa vanhempieni kanssa ja Vili oli tietty mukana. Olimme tehneet Vilille ulkoaitauksen asuntovaunumme edessä olevan puun varjoon. Katselin pikku-ukon pomppivan tyytyväisenä ruohikossa, kun aloin miettimään kuinka sen olisi mukavempi olla jos sillä olisi kaveri. En itse ikinä kuitenkaan voisi tarjota sille sellaista seuraa, kun toinen kani voisi. Ehdotin varovaisesti äidilleni asiaa, joka istui ulkona terassilla lukemassa lehteä. En muista ihan tarkkaan, mutta mielikuvani on, että se homma oli äidin puolelta aika lailla sillä selvä. Äitini oli aina halunnut valkoisen sinisilmäisen kanin, joten sovimme että hän saisi nyt sen valkoisen sinisilmäisen kaninsa - ja Vili kaverin.

Aika pian selkeni, että uusi pupu tulisi olemaan naaras ja Vili parka menettäisi miehuutensa saman kesän aikana (Vili oli tuolloin 3v). Päädyimme myös samaan rotuun kuin Vili, eli hermeliiniin. Alkoi valkoisten ss hermeliinien kasvattajien etsintä ja lopulta loppukesästä Gina kotiutui. Nimeä en ollut kerennyt edes miettimään, kun äitini ehdotti Nuppua. Täten uudesta tytöstä tuli Nuppu.

Vilin kastraatio saatiin ajoitettua siten, ettei kauaa tarvinnut odotella kun näitä kahta sai alkaa totuttelemaan toisiinsa (toki Nuppu sai ensin tottua uuteen kotiinsa). Totuttaminen sujui varsin mallikkaasti ja tossu Vili & tämäkkä Nuppu olivat lopulta erinomainen parivaljakko. Eipä niille muistaakseni ikinä oikein tullut rähinää mistään.

Nuppu oli tosiaan melkoisen pippurinen tyttö. Ikinä se ei käteen kiinni käynyt, mutta mm. häkin siivousharja sai välillä kyytiä oikein kunnolla. Jos kuvailisin kahdella sanalla, niin Nuppu oli itsetietoinen ja hölmö. Tuo ylhäällä oleva possukorvakuva oli Nupun perus-ilme. Aika usein sitä kutsuttiinkin possuksi juuri sen korvien vuoksi. Lisäksi se söi kun sika ja takamusta pestessään se välillä kaulapussinsa takia röhki kuin sika. Kaikin puolin Nuppu oli todella hassu otus, mutta silti kultainen kaikkine pikku vikoineen.

Kiinniottaminen ei aina ollut oikein Nupun mieleen, mutta kun sen sai syliin, nökötti se rauhallisesti ja nätisti paikoillaan. Olin itse sen verta nuori vielä tällöin, että arastelin hieman kanin selälleen kääntöä. Nuppu antoi kyllä nimittäin kääntää selälleen, mutta tosiaan hieman kammoksuin asiaa. Pikkuhiljaa kuitenkin totuin pupun pyörittelyyn, mutta silti esim kynnet tuli leikattua ihan "kani oikein päin". Nupulla kun oli valkoiset kynnet, niin ne oli todella ihanat leikata kun oikeasti näki helposti mihin asti uskalsi leikata (Vilin kynnet oli lähes mustat). Valjaissa Nuppu kulki todella nätisti ja niinkuin Vilinkin sivuilla mainitsin, pystyin viemään niitä kahta samaan aikaa valjaissa ilman ongelmia.

Lempinimensäkin mukaan ruoka oli tämän kanin suurin rakkaus ja sen kyllä näki. Vili kun oli niin onneton syömään, oli ruokinta melkoinen ongelma. En millään halunnut erottaa niitä kahta kun ne olivat niin suloinen pari, joten jos en halunnut Vilin kuihtuvan kasaan, niin sitten Nuppu turposi vieressä kuin pullataikina. Oli Nuppu rakenteellisestikin normaalia hermeliiniä huomattavasti suurempi ja painoa sillä taisi olla lähemmäs 2kg ellei enemmänkin, kun Vili taas painoi hädin tuskin kilon. Lisäksi tämä neiti päätti kasvattaa itselleen hemaisevan kaulapussin. Jotenkin kuitenkin sain tasapainoiltua ruokailun, yhden onnettoman syöjän ja yhden superahmatin kanssa..toki en silti osaa sanoa näinkö Nupun sisäelimet olivat rasvoittuneet ruokintatasapainoilun johdosta.

Kaivaminen oli myös Nupun mielestä kivaa ja siinä vaiheessa kun se tajusi, että vessalaatikon kuivikkeet saa pienellä kuoputuksella lentämään pitkälle kauniissa kaaressa, alkoi turhauttava taistelu. Välillä saattoi olla koko käytävän loppupää kuorrutettuna vessalaatikon sisuksilla niin, että itse vessalaatikko oli tyhjä ja sielä oli sitten kiva käydä jätöksillä. Lopputuloksena kaksi suttuista kania ja yksi hermostunut omistaja. Jossain vaiheessa sekin käytös onneksi rauhoittui, koska en muista että se enää viimeisinä vuosinaan olisi pahemmin kaivellut vessalaatikkoaan.

Vilin poismeno oli omistajan lisäksi myös Nupulle melko iso asia ja jonkun aikaa se tuntui olevan vähän hämillään, kun yhtäkkiä olikin yksin. Se oli sitä ennen ollut 3 vuotta Vilin kanssa aina yhdessä. Kovasti sitä yritettiin tottua elämään taas vain yhden kanin kanssa, ja olin päättänytkin etten halua Vilin tilalle heti toista kania. Menin kuitenkin (onneton kun olen) törmäämään pienen luonnonkeltaisen karvakasan kuvaan internetissä ja yhtäkkiä kaneja oli taas 2. Ensin odoteltiin, että Aapo kasvaa 6kk ikään, jonka jälkeen se kastroitiin. Siitä 2kk ja jälleen oli kahden kanin totuttelu edessä. Pieniä Nupun puolelta tulleita tukkapöllyjä lukuunottamatta totuttelu sujui melko hyvin ja lopulta parivaljakko tuli ihan hyvin toimeen. Eivät ne niin usein kyljikkäin makailleet, kuin Vilin kanssa, mutta ainakin niistä oli seuraa toisilleen.

Tällä kokoonpanolla muutettiin syksyllä 2011 Vantaalle. Nuppu kerkesi olemaan pk-seudun kani muutaman kuukauden, kun yhtenä iltana menin päästämään Nuppua ja Aapoa lattialle. Katsoin, että Nuppu nökötti jotenkin hassussa asennossa. Avasin häkin luukun ja huomasin Nupun olevan melko veltto normaaliin verrattuna. Nostin sen syliini ja menin istumaan sohvalle. Asuin siis yksin sillonkin ja hädissäni soitin äidilleni ja kerroin tilanteesta. Oli melko myöhäinen ilta enkä omista autoa, joten mietin mikä olisi paras ratkaisu. Eläinlääkäriin joka tapauksessa olisi päästävä ja todella pian!

Eläinlääkäriin lähtö oli kuitenkin myöhäistä, kun huomasin että Nupun suupielet alkoivat jo sinertää. Sydäntä riipi katsoa, kun pikku possuni haihtui pois sylissäni, enkä mahtanut asialle mitään. Vilin poismenon rinnalla tuo ilta oli elämäni kamalimpia. Toisaalta olen kiitollinen, että olin kotona tuolloin ja sain pitää Nuppua sylissä viimeiseen asti. Ilmeisesti pikkusen sydän petti, koska aikaisemmin samana päivänä se oli vielä aivan normaali itsensä ja valmis syömään vaikka seinät ympäriltään.

Myös Nuppu tuhkattiin ja sen uurna on Vilin uurnan rinnalla täällä kotonani Vantaalla.

Nuppu oli todella nätti kani hassulla ja pippurisella luonteella höystettynä. Vilin rinnalla se myös opetti mulle todella paljon, enkä ikinä unohda omaa possukorvaista ahmattipupuani :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti